keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Mount Rinjanin valloitus!


Meillä ei ollut suunnitelmissa kiivetä Mount Rinjanille kesällä. Päädyimme siihen kuitenkin, kun kuulimme parilta ruotsalaiselta, että he ovat aikeissa kiivetä Rinjanin. Aloimme tutkimaan sitä Balilla, ja aika äkkiä tuli selväksi, että sinne on päästävä!

Rinjani on siis aktiivinen tulivuori Lombokin saarella Indonesiassa. Se on 3726 metriä korkea ja käytännössä koko Lombokin saari on sen ympärillä. Se on erittäin suosittu turistikohde ja saarelta löytää lukuisia eri firmoja, jotka tarjoavat vaelluksia huipulle. Kannattaa vertailla ja kysellä ympäriinsä, jos varaa vaelluksen vasta Lombokilla, koska vaellusten taso vaihtelee huomattavasti. Meillä oli ns. all inclusive sisältäen kaikki ruuat ja veden, teltan, makuupussit jne. Meille kuului pakettiin myös takki ja housut huiputusta varten mitä muilla ei ryhmässämme ollut. Rinjanin huiputtamiseen ei tarvitse mitään kokemusta vuorilta, vaan hyvä kunto ja kova asenne takaavat huiputuksen! Normaalisti vaellukseen menee kolme päivää, joista ensimmäisenä päivänä noustaan tulivuorella sijaitsevan kraaterin reunalle perusleiriin, toisena päivänä huiputetaan ja vaelletaan kraaterin toiselle puolelle ja kolmantena päivänä vaelletaan alas vuorelta. Toki kaikkia mahdollisia eri variaatiota löytää ja niitä voi itsekkin neuvotella. Kolme päivää tuntui meille ihan sopivalta tahdilta, monet ryhmässämme sanoivat, että se oli rankinta mitä he ovat koskaan tehneet, mutta omasta mielestä se ei tuntunut mitenkään erikoisen rankalta. Vaelluksen ostimme Lombokin Kutalta hintaan 130 euroa sisältäen kuljetuksen vuoren juurelle, siellä yhden yön majoitus ja vaelluksen jälkeen kyyti satamaan.



Näkymä perusleiristä

Day 1

Heräsimme aikaisin aamupalalle majapaikassamme ja lähdimme noin seitsemän aikoihin ajamaan vaelluksen aloituspaikalle. Oppaamme kävi maksamassa vaellusluvat ja 11 henkinen ryhmämme lähti seuraamaan opasta vaellusreitille. Ryhmämme kantajat olivat lähteneet jo aiemmin hoitamaan ruokaa taukopaikoille. Kantajille annan kyllä kaiken kunnian! Monella heistä ei ollut edes kenkiä ja he hyppelevät vuorella ja käytännössä juoksevat vuorta ylös ja alas. Vaelsimme muutaman tunnin ja pysähdyimme syömään hyvän aterian kanapastaa. Siitä jatkoimme taas muutaman tunnin kerralla pitäen taukoja ja pysähdyimme kerran pidemmäksi aikaa ruokatauolle. Jossain vaiheessa päivää ryhmämme alkoi jakautua ns. nopeisiin ja hitaisiin. Meidän ryhmässämme jatkoivat muutama hollantilainen futari, opas ja me kaksi. Ensimmäisenä päivänä vaelluspolku oli aivan tukossa turistien paljouden takia. Välillä ärsytti aika paljon isot ryhmät Kiinasta ja Koreasta, jotka etenivät erittäin hitaasti blokaten koko polun. Puolet päivästä oli ns. helppoa vaellusta loivaan ylämäkeen, mutta toinen osa päivästä oli erittäin raskasta jyrkkää ylämäkeä. Tässä vaiheessa kävi välillä mielessä, että jos siitä liukastuu niin pääsee aika reippaasti alaspäin ja varmasti rikkoo paikkoja. Pääsimme kuitenkin ilman haavereita perusleiriin kraaterin reunalle (2600m) noin viiden aikoihin illalla. Ostimme Antonin kanssa erittäin kalliit oluet ja suunnistimme teltoille, jotka olivatkin jo pystyssä meitä varten ihan hyvällä paikalla. Perusleiri oli aivan täynnä roskia, eli vuorella ei siis ole minkäänlaista järjestelyä roskia varten. Kannattaa valita sellainen operaattori, jotka keräävät roskat mukanaan ja tuovat alas asti. Roskaaminen on siis suuri ongelma Rinjanilla ja sitä ei oikein voi sanoin kuvailla missä jamassa vuori paikoittain on. Otimme muutamat kuvat ja menimme aikaisin nukkumaan mielessämme aikainen aamuherätys seuraavan päivän huiputusta varten. Ensimmäinen päivä oli itselleni erittäin raskas. Johtuen varmaan siitä, että mennyt kuukausi enne Rinjania oli mennyt juhliessa ja surffatessa, joten paljon treeniä jaloille ei ollut tullut.


Huipulla!

Day 2

Aamuyöllä heräsimme yhdeltä kevyelle aamupalalle ja puoli kahden aikaan suuntasimme kohti huippua! Opas sanoi, että jos lähdemme siihen aikaan niin olisimme aamulla auringonnousun aikaan huipulla. Aamuyöllä kävi myös ilmi, että hollantilainen äiti- tytär kaksikko oli luovuttanut leikin kesken. He olivat saapuneet kraaterin reunalle edellisenä iltanan joskus kahdeksan aikoihin, ja he olivat päättäneet olla yrittämättä huipulle. Minä ja Anton lähdimme puoli tuntia muun ryhmämme jäljessä huiputtamaan, koska halusimme makoilla teltassa vähän pidempään. Yön pimeydessä näkyi vaan loputon valojana kaikkien otsalampuista ja lähdimme ohittelemaan tasaisella tahdilla hitaampia. Jotkut ryhmät olivat ilmeisesti lähteneet huiputtamaan jo puolen yön aikaan ja osa olikin jo aika korkealla. Yön edetessä saavutimme aika nopeasti oman ryhmämme ja painoimme ohi, koska emme halunneet huilata niin paljon. Huipulle menevä reitti on irtosoraa ja siinä onkin erittäin raskasta edetä. Käytännössä aina kun ottaa kaksi askelta eteenpäin niin liukuu yhden alaspäin. Se näytti vievän kokonaan ihmisten voimat. Olosuhteet olivat muutenkin erittäin raskaat, tuuli oli tosi voimakasta ja lämpötila pakkasella. Loppujen lopuksi saavuimme huipulle puolitoista tuntia ennen auringonnousua. Olimme huipulla viides ja kuudes, joten paljon enenmmänkin olisi voinut nukkua. Jouduimme tosiaan odottamaan huipulla auringonnousua ja meillä oli molemmilla sortsit jalassa. Tottakai jäädyimme täysin ja vihdoin kuudelta aamulla aurinko alkoi pikkuhiljaa nousta kun me hytisimme jo erittäin kylmissämme. Huipulta aukesi kuitenkin aivan uskomattomat näkymät ja joka ikinen askel oli täysin sen arvoista!

Lähdimme huipulta alaspäin heti, hetken nautittuamme näkymistä ja pakollisten kuvien ottamisten jälkeen. Lämpötila alkoi kuitenkin nousta nopeasti auringon nopean nousun ansiosta ja äkkiä olimme jo unohtaneet äskeisen kylmän olotilan. Laskeuduimme nopeasti takaisin perusleiriin ja oppaamme tuli vastaan vähän ennen huippua ja hän päätti kääntyä takaisin meidän kanssamme. Olimme siellä kahdeksan aikoihin aamulla, joka takasi meille muutaman tunnin päiväunet muiden ryhmäläistemme vielä kiivetessä huipulle. Meidät herätettiin kahdentoista aikoihin lounaalle ja odotimme vielä hetken viimeisiä ryhmäläisiä takaisin huipulta ja lähdimme suunnistamaan kraaterijärvelle (2000m). Järvelle vaellus oli vaarallisen oloista maastoa, joka oli käytännössä pelkkää jyrkkää laskeutumista kivistä seinämää pitkin. Hirvittää miettiä miten monta ihmistä siellä on loukkaantunut ja miten heidät saadaan alas sieltä, koska sinne ei pääse mitenkään muuten kun kävellen. Järvelle päästyämme jäimme odottamaan muuta ryhmäämme. Osa heistä tuntui olevan jo aika heikossa kunnossa aikaisen herätyksen ja pitkän päivän takia. Järvellä olimme joskus neljän aikoihin iltapäivällä, joten vaellusta oli kertynyt jo 16 tuntia tai enemmän osalle. Perustimme leirin sinne, koska olimme päivällä sopineet oppaamme kanssa, että nukumma järvellä ja jatkamme aamulla matkaa kraaterin toiselle reunalle ja alas. Päätöstämme helpotti järven lähellä sijaitsevat kuumat lähteet, jossa vietimmekin pitkän aikaa palautellen kroppaa. Söimme illalla ja menimme taas aikaisin nukkumaan. Toinen päivä oli jo minulle aika helppo. Tuntui, että lihakset sopeutuivat ylöspäin kiipeämiseen nopeasti, joka helpotti reissua suuresti.


Kuumilla lähteillä hengailua

Day 3

Heräsimme viimeiseen päivään puoli neljältä aamuyöllä ja ryhmämme lähti taas samantien aamupalan jälkeen liikkeelle. Me jäimme taas tapamme mukaan hengailemaan telttaan hetkeksi ja lähdimme jonkin ajan päästä liikkeelle. Aamu meni nopeasti ja olimmekin joskus seitsemän aikaan kraaterin reunalla. Siellä taas pikaiset kuvailut ja suunnistimme reittiä alas. Päivä meni nopeasti ja muutaman ruokatauon jälkeen olimmekin jo alhaalla mistä meidät haettiin takaisin majapaikoille minne olimme jättäneet tavaramme. Tänä päivänä autoimme joitain ryhmäläisiämme kantamalla heidän tavaransa, koska jotkut olivat jo aika heikossa hapessa ja he joutuivat pysähtymään välillä oksentamaan. Kolmas päivä ei siis tuonut mitään ihmeellistä. Tavarat saatuamme saimme kyydin lautalle mikä vei meidät Gili Trawanganille.


Näkymä kraaterin toiselta puolelta


Yhteenveto

Rinjanin vaellus on aivan huikea kokemus, joka on erittäin halpa siihen verrattuna mitä se tarjoaa! Minulle se oli Indonesian reissun ehdoton kohokohta ja en vaihtaisi sitä mihinkään. Maisemat olivat aivan loistavia koko vuorella. Ainoa miinus oli se sotku mitä ei paikkoittain voinut välttää. Vaellukseen tosiaan tarvitsee hyvän peruskunnon, mutta tärkeämpää on kova asenne niin kyllä sinne huipulle pääsee! Kolme päivää ja kaksi yötä oli hyvä pituus ja meillä kävi vielä erittäin hyvä tuuri kelien suhteen, koska ei satanut ollenkaan ja kelit olivat erinomaiset!

-Kim Miettinen




sunnuntai 19. helmikuuta 2017

2016 (ja Tammikuu 2017)

Moikka!

Viimeisimmästä blogipostauksesta on nyt noin vuosi aikaa. Tarkoitus olisi taas alkaa kirjoittamaan aktiivisesti tänne muutaman kerran kuukaudessa. Minun on pitänyt monta kertaa kirjoittaa lisää, mutta aina jostain syystä kirjoittaminen on lykkääntynyt eteenpäin ja nyt on vihdoin aika ryhdistäytyä. 
Blogi jäi vuosi sitten siihen tilanteeseen, että olin käynyt Espanjassa ja olin kirjoittamassa siitä. Tästä tulee varmaankin historian pisin blogipostaus, jos yritän sisällyttää tähän kaikki vuoden 2016 reissut ja tapahtumat (tiivistettynä tietenkin).

Barcelona ja Aragon

Ensimmäisen Barcelona-reissun jälkeen kausi jatkui ja voittoputki piteni. Jossain vaiheessa aika kävi taas sen verran tylsäksi, että lähdin Espanjaan jengikaverini kanssa viiden päivän reissulle. Hän siis ajaa myöskin supermotoa jääkiekon ohessa, ja tämän reissun tarkoitus oli mennä vetämään pieni treenileiri keskelle Espanjaa parempiin keleihin. Reissusta tulikin erittäin hyvä. Meillä oli auto vuokrattuna koko matkan ajan jäätävään 14 euron kokonaishintaan. Lensímme siis Manchesteristä Barcelonaan, otimme auton alle ja ajoimme Aragoniin. Siellä hurahti kolme päivää katsellessa Jordanin ajoa ja lopussa ajoimme Barcelonaan muutamaksi päiväksi rentoutumaan ennen paluuta Blackburniin ja jääkiekon pariin. Barcelonassa kävimme tutustumassa rantaklubeihin Pachassa ja pidimme haukaa! Siellä oli myös F1-testit käynnissä, joita menimme katsomaan. Se oli minun ensimmäinen kokemus paikanpäällä ja kyllähän sitä pitää mennä uudestaan katsomaan johonkin!

 Offroadia Ralli-Cliolla!


 Barcelonan F1.radalla


Roadtrip Aragoniin


Loppukausi

Espanjan reissun jälkeen loppukausi häämöttikin jo edessä. Se menikin täydellisesti yhtä pientä lipsahdusta lukuun ottamatta. Hävisimme Cup-finaalin omalla kotikentällämme ja siinä olikin sitten ainoa pokaali, joka meiltä jäi voittamatta viime kaudella. Se oli myöskin kauden ainoa kotitappio. Sen jälkeen oli pudotuspelien aika. Englannissa pudotuspelit pelataan yhden viikonlopun aikana, joten välierät ja finaali on molemmat yhdestä poikki. Tästä osin johtuen runkosarja on se isoin asia Englannissa, toki sen voitimme jo aiemmin, joten ainoastaan pudotuspelit olivat jäljellä. Välierän hoidimme hyvällä pelillä kotiin Solway Sharksia vastaan ja finaali Solihull Baronsia vastaan olikin pelkästään meidän näytöstä. Sieltä tuli sitten kauden toinen pokaali kotiin ja kausi oli paketissa. Viivyin Blackburnissa sen jälkeen vielä reilun viikon ja lensin Suomeen Huhtikuun lopussa. Kausi kokonaisuudessaan oli erittäin hyvä, voitimmehan melkein kaiken mahdollisen. Joukkueemme hajosi kauden jälkeen melkein kokonaan, joten jäin kesän alussa ilman joukkuetta, koska en itsekkään halunnut mennä takaisin. 

 Onnistunut sarjan voittokuva!


Playoffien voitto!


Indonesia

Lensin kesäkuun puolessa välissä yllätys yllätys Bangkokiin. Anton oli ottanut reissuun muutaman viikon varaslähdön ja oli mennyt ottamaan tatuointia Pattayalle. Bangkokissa oli tarkoitus viettää kolme päivää ja lentää siitä Balille Indonesiaan. Viimeisenä iltana piti tietenkin vakuutella toisillemme, että voidaan helposti mennä juhlimaan kunhan otetaan vaan rauhassa. Noh, se yö menikin suht all in mentalitentillä ja emme nukkuneet hetkeäkään. Aamulla kauhealla kiireellä lentokentälle vaai huomataksemme, että koko reissukassa jäi hotellin turvalokeroon. Tunti aikaa lentoon ja Bangkokin aamuruuhkat iskee päälle. Ei siinä voinut oikein muute tehdä kun taksilla vaan takaisin hotellille. Sieltä rahat mukaan, taksilla Khao Sanille, josta etsittiin halvin mahdollinen majatalo ja ostimme lennot seuraavalle päivälle. Otimme siinä sellaiset 170 euroa tappiota per henkilö. Klassinen reissun alku, missä on pakko vähän mokailla. Selvisimme kuitenkin Balille seuraavana päivänä. Tutustuttiin lentokentällä kolmeen saksalaiseen poikaan, jotka olivat olleet aiemmin Balilla. Heidän kanssaan ahtauduttiin taksiin ja otettiin suunnaksi Kuta Beach. Kuta Beach on Balin ehdoton turistien ykköspaikka. Ja jos Balilta haluaa etsiä bileitä, niin Kutalta niitä löytyy. Kuta Beachille mentiin lähinnä sen takia, että siellä on helppoa alottaa surffaaminen. Ranta on täynnä surffilaudan vuokraajia. Ensimmäisenä aamuna menimme kysymään lautoja vuokraan ja neuvottelimme tunnin oppitunnit siihen samaan nippuun. Opettelimme alkeet siinä tunnin aikana, ja sen jälkeen pääsimme kokeilemaan itsenäisesti surffaamista. Viihdyimme Kutalla loppujen lopuksi kolme viikkoa. Se aika meni käytännössä päivittäin surffatessa. Lopussa alkoi jo näkyä vähän parempia suorituksia muutaman viikon rämpimisen jälkeen. Kuta Beachista vielä sen verran, että se taitaa olla Australialaisten Kanarian saaret. Jos jostain haluaa löytää ausseja heilumassa känni- ja valitettavasti myös huumepäissään ympäri seiniä, niin suunnaksi kannattaa ehdottomasti ottaa Bali ja Kuta Beach. Kutalla olemisen aikana ehdimme kuitenkin myös ajella skoottereilla ympäri saarta. Hienoin paikka missä kävimme oli ehdottomasti Uluwatu. Aikaa meni myös kiitettävä määrä yöelämässä. 
    Sen jälkeen oli aika suunnata Lombokin saarelle. Lombok sijaitsee siis Balin vieressä, ja on todella hiljainen verrattuna Baliin. Näistä kahdesta saaresta Lombok oli ehdottomasti omasta mielestäni parempi. Sielläkin vietimme kolmisen viikkoa. Saarelle mentäessä oli yksi suuri ajatus kiivetä siellä olevan tulivuoren Mount Rinjanin huipulle. Lombokilla olimme ensin viikon Senggigin rannalla. Paikka on erittäin hiljainen, mutta se oli meille täydellinen sijaintinsa takia. Sen ympärillä on lukuisia hienoja vesiputouksia sun muita näkemisen arvoisia paikkoja mihin ajelimme skoottereilla päivittäin. Kolmantena päivänä olimme juuri olleet katsomassa Lombokin Grand Canyonia, jonka jälkeen matkamme jatkui vesiputouksille. Ajoin vähän ennen putouksia kolarin talosta juosseen lapsen kanssa. Hänelle ei onneksi käynyt mitään ja itsekin selvisin pelkillä asfalttinaarmuilla. Itse asiassa kuvat vammoistani ovat aika karun näköisiä, mutta eivät onneksi vastaa totuutta. Seuraavat päivät olivat kuitenkin aika kivuliaita rupien kuivuessa. Antonilla oli myös selkä kipeänä, joten päädyimme makaamaan hostellissamme muutaman päivän ajaksi ilmastoituun huoneeseen. Liikuimme ainoastaan Mataramiin (Lombokin pääkaupunki) pidentämään viisumeja. Senggigin jälkeen menimme noin viikoksi Lombokin Kuta Beachille. Sielläkin vuokrasimme skootterit ja ajelimme ympäriinsä eri rannoilla. Rakastuin Lombokin leppoisaan ilmapiiriin. Siellä tuntui, että kellään ei ole kiire mihinkään. Löysimme myös Antonin kanssa muutaman tyhjän paratiisirannan. Se on huikeas tunne, kun ranta jatkuu silmänkantamattomiin, etkä nää ketään muuta koko rannalla. Kutan jälkeen oli aika lähteä valloittamaan Mount Rinjania. Ostimme kolmen päivän vaelluksen vuorelle. Rinjani oli ehdottomasti koko kesän kohokohta! Se myös sytytti kipinän allekirjoittaneen sisällä vuoria kohtaan. Huipulle kiipeäminen kahden raskaan päivän jälkeen oli unohtumaton kokemus, ja näköala huipulta oli sanoinkuvaamaton. Teen Rinjanin reissusta oman postauksen vähän myöhemmin, jossa selitän tarkemmin kolmen päivän sisällön. Rinjanin jälkeen menimme muutaman päivän ajaksi Lombokin edustalla olevalle Gili Trawangan saarelle. En oikein nauttinut siellä olosta. Monet olivat hehkuttaneet meille sitä huikeaksi biletys-saareksi. Omasta mielestäni saari oli tylsä ja ylihintainen. Tulin viimeisenä yönä ennen paluuta Balille kipeäksi, ja seuraavan päivän lauttamatka oli eräänlainen kärsimysnäytelmä. Delhi belly iski niin pahasti, että olin koko kolmen tunnin lauttamatkan eräänlaisessa kylmän hien, vatsakramppien, horroksen ja pahan olon välimaastossa. Makasin omalla penkkirivilläni ja ilmeisesti en edes tajunnut, että lautta oli aikamoisessa myrskyssä ja se jopa joutui pysähtymään keskelle merta liian korkeiden aaltojen takia. Näin Anton siis kertoi minulle kun saavuimme Balille.
    Balilla vietimme muutaman päivän ja lensimme Bangkokiin. Anton muutti sinne opiskelemaan ja hänellä oli siellä kämppä valmiina. Kävin myös ensimmäistä ja viimeistä kertaa Pattayalla! Meillä oli hostelli siellä kolmeksi yöksi, mutta ensimmäisen illan jälkeen päätimme lähteä pois, koska siellä ei ole oikeastaan mitään nähtävää. Vajaan viikon Bangkokissa hengailun jälkeen oli aika lentää takaisin Suomeen. 

 Helsingin lentokentällä sleeping podeissa


 Uluwatu temppeliä katsastamassa




Lombokin ''Grand Canyon''


 Lombok oli täynnä vesiputouksia suoraan tauluista!


Tänne piti ajaa keskellä viidakkoa puolisen tuntia ennen kuin päätyi tälle paratiisirannalle

Hockey tour Sweden and Finland

Suomeen palattuani lähdin aika nopeasti pelaamaan kahden viikon mittaista kiertuetta Yhdysvalloista tulleen sopimuksettomien pelaajien joukkueen kanssa. Pelasimme viikon Tukholman alueella, ja viikon Turun ympäristössä eri joukkueita vastaan. Kiertue oli hyvää valmistautumista kautta varten.

 Island of Gotland

Braveheart

Tälle kaudelle siirryin siis rajan toiselle puolelle Solway Sharksiin. Asun siis tällä hetkellä Skotlannissa. Joukkue pelaa samassa sarjassa Blackburnin kanssa. Kausi on mennyt tosi hyvin itseltäni ja myös joukkueelta. Johdamme sarjaa ja olemme kahden voiton päässä pokaalista. Pelejä on jäljellä seitsemän. Voitimme myös muutama viikko sitten Cupin, joten tältä kaudelta on tarkoituksena pistää yksi pokaali paremmaksi ja voittaa tripla. Muutto oli onnistunut, koska Blackburnilla on mennyt tällä kaudella aika heikosti. Lähes kaikki pelaajat lähtivät viime kauden jälkeen, joten se oli odotettavissa.


Fuengirola ja Edinburgh

Kävin Lokakuun puolen välin tienoilla moikkaamassa Jesseä ja Rikua Fuengirolassa. He opiskelevat siellä urheiluhierojiksi, joten mikäs sen parempaa kuin päästä suoraan lennon jälkeen hierontapöytään yli tunnin ajaksi. Olin siellä pitkän viikonlopun verran ja se aika meni pääosin juhliessa. Fuengirola on kyllä aikamoinen suomalaisten majapaikka. Tiesin, että siellä on paljon suomalaisia, mutta en osannut odottaa sellaista kansoitusta Espanjassa. Siellä voi siis rehellisesti elää ilman mitään muuta kielitaitoa ilman huolen häivää. Kaikki mahdolliset palvelut saa siis suomeksi. Fuengirolan jälkeen olin vielä muutaman päivän Edinburghissa. Tällä kertaa majoitun parhaassa hostellissa aivan linnan vieressä. Kävin tällä kertaa linnan sisällä ja se on kyllä aika maaginen paikka. Kävin myös hostellin asukkaiden kanssa pubi kierroksella. 

Näkymä Edinburghin linnan yhdestä lukuisista tykki aukoista!

Joulu- ja Tammikuu 2017

Jouluksi siunaantui pitkä, lähes kolmen viikon tauko, joten vietin sen koko ajan Suomessa. Oli kiva päästä kunnolla rauhoittumaan kotiin vähän pidemmäksi aikaa. Lensin takaisin Skotlantiin Tammikuun alussa. Ja täällä on pelit sujuneet edelleenkin hyvin. Koko Tammikuun olen miettinyt tätä blogia ja vihdoin sain siis jotain aikaiseksi! Kesällä on taas suuria suunnitelmia tiedossa, joista kirjoitan myöhemmin lisää. 

Skotlanti vastaan Englanti, Suomi vastaan Slovakia!

2016

Vuosi 2016 oli siis taas kerran reissaamista paikasta toiseen. tällä kertaa tämä teksti tulee hieman myöhässä, mutta eipä se haittaa mitään. 

Maat joissa kävin: Suomi, Ruotsi, Viro, Saksa, Englanti, Skotlanti, Indonesia, Espanja, Wales, Hong Kong ja Thaimaa.
Lennoilla: Päiviä
Bussissa: Viikkoja
Matkassa: Kymmenen kuukautta!
Olipa taas unohtumaton vuosi!

2017 

Tänä vuonna on tarkoitus suunnata vuorille! Kuten jo aiemmin kirjoitin, Matka Mount Rinjanin huipulle synnytti kipinän, joten pakkohan sitä on alkaa toteuttamaan! Matkat on suunnitteilla jo ainakin Norjaan, Tansaniaan ja Venäjälle! En malta odottaa kesän tuloa. Kausi loppuu kahden kuukauden päästä, jonka jälkeen menen näillä näkymin Suomeen ja siitä eteenpäin saa nähdä mitä tapahtuu.

-Kim Miettinen




torstai 10. maaliskuuta 2016

Forza Barca!

Kausi lähestyy loppuaan ja tällä hetkellä elämme aika ratkaisevia aikoja sarjan voiton kannalta. Käytännössä neljä runkosarjapeliä jäljellä ja jos voitamme niistä kolme, niin voitamme sarjan. Eli ihan hyvältä näyttää. Pisteitä on ropissut henkilökohtaisesti vähän yli piste per peli tahtia, joten sekin osa.alue on kunnossa. Johdamme myöskin Northern Cup kilpailua kolmen pelin jälkeen täysillä pisteillä. Siellä on kolme peliä jäljellä. Englannissa on hieman erikoinen ajatusmaailma playoffien suhteen. Täällä ykkösjuttu on runkosarjan voittaminen. Mikä on tosi kova juttu toki myös muualla, mutta runkosarjassa yleensä haetaan asetelmia playoffeja varten. Täällä välillä tuntuu ettei kukaan oikeen muista edes, että nekin on olemassa ja runkosarjan voitto on se tärkein saavutus. Playoffit ovat täällä sellainen viikonloppu minne pääsee neljä parasta joukkuetta. Siellä sitten pelataan yhdestä poikki systeemillä välierät ja finaali.

 Kävin myöskin tammikuun lopussa Barcelonassa neljän päivän reissulla. Mukaan lähti joukkuekaveri Lee. Matka varattiin tutulla systeemillä keskiyöllä pelin jälkeen ja aamulla lennettiinkin jo Liverpoolista Barcelonaan. Ensimmäinen päivä meni oikeastaan hotellille suunnistaessa. Meidän hotelli osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Se sijaitsi aivan Gaudin suunnitteleman kirkon, Sagrada Familian vieressä. Sagrada Familia on sanoinkuvaamattoman tyylikäs rakennus. Sen rakentaminen aloitettiin 1883 ja suunnitelmien mukaan rakennus valmistuu vuonna 2026. Sagrada Familia on varmaankin Barcelonassa se kaikkein kuuluisin nähtävyys. Ja suosittelen ehdottomasti käydä vilkaisemassa mistä on kysymys.  Kävelimme illalla toisen joukkuekaverin ja hänen tyttöystävänsä hotellille. Matka osoittautui törkeäksi virhe arvioksi ja kävely kestikin puolitoista tuntia. Metrolla olisi siis päässyt hotellilta hotellille noin kymmenessä minuutissa... Kävimme syömässä ja siirryimme siitä Barcelonan yöelämään. 



  
 Heräsimme Tiistaina vasta noin yhden aikoihin. Keräsimme itsemme kasaan ja suunnistimme La Ramblas kadulle. Siellä tapasimme Rjayn ja Jessin ja lähdimme kävelemään Barcelonan Katedraalia kohti. Maksoimme sisäänpääsy maksun ja kiertelimme siellä reilun tunnin verran. Sieltä kävelimme rantaa pitkin Rjayn hotellille ja menimme syömään. Barcelonan rannalla on aivan käsittämätön määrä lenkkeilijöitä. Pää pitää olla koko ajan ylhäällä ettei törmää lukuisiin lenkkeijöihin/pyöräilijöihin. Muutenkin siellä näytti olevan kaikenlainen kuntourheilu kovaa valuuttaa ja kaupungin asukkaiden yleisilme on erittäin sporttinen.



 Keskiviikko oli minulle henkilökohtaisesti matkan pääpäivä. Nimittäin illalla oli tarkoitus suunnata Camp Noulle katsomaan suosikkiseurani FC Barcelonan Copa Del Rey matsia Athletic Bilbaota vastaan!  Suuntasimme heti aamusta rannalle ja vietimme siellä oikeastaan koko päivän. Viiden aikaan otimme metron Camp Nouta kohden ja sinne saavuttuamme ihmettelimme massiivista urheilu-kompleksia oman aikamme. Tällä kertaa ei ollut aikaa stadion kierrokselle, mutta sen tulen varmasti tekemään tulevaisuudessa. Camp Noun vieressä on siis Barcelonan koris-stadion ja jääkiekko-halli missä pelaavat paikalliset pääsarjajoukkueet. Espanjan jääkiekon taso toki on mitä on, mutta aivan varmasti on siistiä pelata Barcelonan brändin väreissä. Kävimme ruokailemassa ennen peliä ja itse peli oli toki aivan huikea kokemus! Lippumme maksoivat 13 euroa ja paikat olivat erinomaiset. Vertailun vuoksi Blackburn Roversin Championshipin pelit maksavat halvimmillaan 18 puntaa... Barcelona voitti 3-1 ja oli hienoa päästä katsomaan omia suosikkipelaajia paikan päällä. Pelin jälkeen menimme nukkumaan ja Torstaina suuntasimme Sagrada Familian kautta takaisin Englantiin. 



  Helmikuussa ei tapahtunut oiken mitään ihmeellistä. Perus treenejä ja pelejä. Kävin viime viikolla taas Espanjassa, mutta siitä reissusta kirjoitan seuraavassa postauksessa.

-Kim Miettinen

perjantai 8. tammikuuta 2016

2015!

Nyt on taas saatu yksi vuosi päätökseen, ja ei voi kyllä valittaa! 2015 oli uskomaton vuosi kaiken kaikkiaan. Pelasin jääkiekkoa ja reissasin lähes koko vuoden. Uudet tuttavuudet olivat tervetulleita ja taas sai ruksata muutaman maan ja kohteen listalta pois. Ehdin myöskin pitkästä aikaa viettää joulua perheeni kanssa!

Ruotsi

Vietin siis Tammikuun Suomessa ja siirryin Helmikuun alussa Ruotsiin pelaamaan loppukaudeksi. Käytännössä pelasin siellä kuukauden verran, kunnes kausi olikin jo ohi. Siellä ei oikein mitään ihmeellistä tapahtunut ja palasin sen kuukauden jälkeen Suomeen.


Thaimaa

Maaliskuun alussa hengailimme Mikun kanssa Suomessa ja kelit olivat niin surkeat, joten ostimme lentoliput Thaimaahan kuukaudeksi. Saimme Jessen mukaan suunnitelmiin ja siellä vierähti reilut kolme viikkoa. Harrastimmekin siellä saarihyppelyä ja hauskaa riitti! Se olikin erittäin virkistävä kuukausi pois Suomesta. Kelit olivat loistavat ja kun koko sen ajan kun nautimme auringosta niin Suomessa satoi vettä, oli ratkaisu aivan oikea!

Koh Taon bungalowista!

Kaakkois-Aasia

Thaimaan reissun jälkeen vietin Suomessa kaksi kuukautta, jonka jälkeen oli tarkoitus Toukokuun viimeisenä päivänä lentää Bangkokin kautta Kambodzhaan, mutta ikävien tapahtumien vuoksi lykkäsin lähtöäni kahdella viikolla, joten en oikein ehtinyt olemaan Kambodzhassa kuin muutaman päivän, jonka aikana ehdin kuitenkin tutustua Angkor Watin muinaisiin temppeleihin! Sieltä jatkoimme matkaa Vietnamiin. Vietnamissa vierähti 15 päivää ja ylitimme rajan Laosiin kesä-heinäkuun vaihteessa. Laos oli näistä kolmesta maasta minun ehdoton suosikki!  Ihmiset olivat rennompia ja siellä oli kokoajan hyvä fiilis hengailla. Tässä hieman juttua Laosista. Laosin jälkeen palasimme taas kerran Thaimaaseen ja sinne etelän saarille. Koh Taolla aloitin sukeltamisen ja olihan se aivan uskomatonta puuhaa! Koh Taon jälkeen vietimme Phanganilla legendaariset Full Moon Partyt! Hauskaa oli ja juhlien jälkeen siirryimme lautta-bussi yhdistelmällä Bangkokiin. Bangkokissa kiipesimme vihdoin kuuluisan Ghost Towerin huipulle! Hyvä, että menimme, koska viimeisten huhujen mukaan huipulle ei enää pääse kiipeämään. Näkymät olivat aivan uskomattomat. Sieltä lensinkin jo Rooman kautta Suomeen ja jatkoin matkaa samantien Englantiin.

Angkor Wat

Laos, Luang Prabang ja Kuang Si vesiputoukset


Koh Taon bungalowin edustalta

Yksi koko reissun ehdottomista kohokohdista!

Englanti

Siirryin siis Englantiin ja Blackburniin pelaamaan Elokuun alussa ja täällä ollessani olen ehtinyt tekemään kaikenlaista jääkiekon ohella. Kausi on mennyt hyvin ja ollaan hävitty vain yksi ottelu tähän mennessä. Olen katsonut paljon jalkapalloa ja ehtinyt muutamaan otteeseen jopa Lontooseen ja Wembleylle asti. Tässä juttua Englannista. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä kaikkea uusi vuosi tuo tullessaan!



2015 

Maat joissa kävin: Suomi, Norja, Ruotsi, Hong Kong, Thaimaa, Saksa, Kambodzha, Vietnam, Laos, Intia, Italia, Englanti, Wales ja Skotlanti.
Lennoilla: Päiviä
Bussia: Viikkoja
Matkassa: Yhdeksän kuukautta!
Ja hauskaa riitti!

2016

2016 tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen vuosi! Kesälle on jo suunnitelmia Amerikkaa kohti ja ikinä ei tiedä mitä jääkiekon kanssa tulee tapahtumaan. Varmaa on kuitenkin se, että pelaaminen jatkuu! Tietenkin reissaamisen aikataulut ovat hieman epävarmat vielä, mutta eiköhän kaikki selviä ajan mittaan!

-Kim Miettinen


torstai 24. joulukuuta 2015

Full English breakfast

Joulu lähestyy ja taas on tullut aika kirjoittaa tänne vähän viimeisen kahden kuukauden tapahtumista. Viime kirjoituksen jälkeen elämä Englannissa on ollut aika samanlaista sisältäen jääkiekkoa, junioreiden valmentamista ja vähän työntekoa.

Pelit joukkueella ovat sujuneet erinomaisesti. Olemme tällä hetkellä sarjan piikkipaikalla kolme ottelua vähemmän pelanneina. Yksi tappio ja kaksi tasapeliä mahtuivat mukaan, mutta se ei paljoa haittaa. Itselläni pelit ovat sujuneet mallikkaasti ja pisteitä on ropissut noin piste per peli tahtia. Nyt viimeisten kahden viikonlopun aikana olen kärsinyt selkäongelmista. Huilasin viime sunnuntain pelin, mutta pääsin onneksi pelaamaan tänä viikonloppuna. 



Menimme Lokakuun lopulla muutaman joukkuekaverin kanssa Lontooseen katsomaan Amerikkalaista jalkapalloa eli NFL:ää. Ottelussa pelasivat Jacksonville Jaguars ja Buffalo Bills. Aika mitäänsanomattomat joukkueet, mutta reissu oli aivan loistava! Päivää ennen tätä peliä olin katsomassa Blackburn Rovers vastaan Burnley futismatsia. Tuo ottelu on kauden isoin derby ja Englannin toiseksi väkivaltaisin jalkapallo ottelu. Tunnelma oli aivan loistava jo kello kymmenen aamulla kun istuimme paikallisessa Rovers kannattajien pubissa. Sieltä siirrymme kahdentoista aikaan Ewood Parkiin katsomaan itse ottelua. Burnley voitti ottelun, mutta se ei meidän menoa haitannut. Menimme Blackburnin viereiseen kaupunkiin Darweniin viettämään iltaa. Sieltä selviydyimme kotiin nukkumaan viiden maissa ja lähtö Lontooseen oli seitsemältä aamulla. Olimme etukäteen vuokranneet auton tätä päivää varten, joka osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi ja huomattavasti junaa helpommaksi. Peli oli siiis Wembley stadionilla ja sen ympärille oli rakennettu kokonainen NFL kisakylä. Kävimme ostamassa muutamat fanituotteet ja kokeilemassa potku- ja heittotarkkuutta, jonka jälkeen oli itse pelin vuoro. Koko stadion oli aivan täynnä, joten tunnelma oli loistava. Itse ottelukin osoittautui erinomaiseksi. Ja koko päivän Lontoossa vietettyämme palasimme Blackburniin keskiyön aikoihin. 


Vietimme joukkueen kanssa myös pikkujoulut Liverpoolissa. Koko joukkueemme oli pukeutunut Minion asuihin ja koko illan ajan pidimme hauskaa Liverpoolin keskustassa. Pääsimme lukuisten valokuvausten kohteeksi, koska 20 minionia ei varmasti ole se kaikkein normaalein näky.


Meillä on ollut nyt kolme ottelua lyhyen ajan sisään sarjan toiseksi parasta joukkuetta Whitley Warriorsia vastaan. Ne ovatkin osoittautuneet erinomaiseksi väännöiksi ja tunnelma on ollut loistava kaikissa kolmessa pelissä. En olisi ennen kauden alkua uskonut, että Englannin kolmanneksi korkeimmassa sarjassa olisi ainakin kaksituhatta fania useammassa ottelussa! Näistä peleistä olemme käärineet yhden voiton, yhden tappion ja tasapelin. Pelaamme Whitleytä vastaan viimeisein kerran Tammikuun alussa, jos voitamme sen ottelun olemme erittäin vahvoilla koko sarjan voittoa ajatellen. En usko, että mikään muu joukkue pystyy meitä kunnolla haastamaan. 


Nyt onkin aika siirtyä lahjojen kimppuun ja joulun viettoon Suomessa ja palautella paikkoja kaikista kolhuista. 

-Kim Miettinen

perjantai 23. lokakuuta 2015

Moving to Blackburn!

Vihdoinkin sain aikaiseksi kirjoittaa uutta blogitekstiä! Viimeisestä on vierähtänyt vähän yli kaksi kuukautta, joten nyt oli korkea aika ottaa itseä niskasta kiinni ja saada jotain aikaiseksi. Viime tekstissä mainitsin, että uusi seura löytyi ja kausi oli aluillaan. Siirryin siis pelaamaan Blackburn Hawksin riveihin Englantiin! Reissaaminen siis jatkuu, eikä loppua näy. Tässä kahden kuukauden aikana olenkin jo ehtinyt tekemään kaikenlaista. Jalkapalloa on tietenkin tullut seurattua suurella mielenkiinnolla. Yritänkin parhaani mukaan sisällyttää tähän tekstiin mahdollisimman paljon asioita.


Saavuin siis Manchesterin lentokentälle 10. Elokuuta muutaman Suomessa vietetyn päivän jälkeen. Vastassa oli joukkueen huoltaja, jonka taloon majoittauduinkin samana iltana. Asun siis täällä huoltajamme ja hänen kihlattunsa kanssa. Täällä ei kai ole tapana hommata pelaajille omia asuntoja. Meidän Kanadalainen hyökkääjäkin asuu jonkun perheen kanssa. Kaksi ensimmäistä viikkoa meni joukkueeseen tutustuessa, täällä treenimäärät ovat aika pieniä. Treenaan 3 kertaa viikossa jäällä. Tuntuu vähän erilaiselta, kun on tottunut Venäjällä treenaamaan päivittäin. Toivottavasti tuohon tulee jossain vaiheessa muutos. Kahden viikon jälkeen saapumisesta pelasimme kaksi harjoitusottelua, joista toinen oli Vuosaaren Viikinkejä vastaan. Heidän kapteeni pelasi täällä muutama vuosi sitten, joten jollain kontakteilla he olivat päättäneet lähteä Englantiin pelaamaan muutaman treenipelin. Voitimme pelin aika helposti 4-2. Seuraavana päivänä kaatui Widnes Wild, joka pelaa yhtä sarjatasoa alempana. Tasoero oli suorastaan järkyttävä ja peli oli käytännössä kahden erän jälkeen ohi. Lopputulokseksi jäi 9 tai 10-0. Sarjan alettua olemme pelanneet kahdeksan ottelua, joista käteen on jäänyt kahdeksan voittoa. Joka ikinen voitto on tullut vielä erittäin selkein lukemin ja emme ole varmaan olleet viel kertaakaan tappioasemassa. Itselläni on pelit sujuneet ihan hyvin, pisteitä on tullut 3+9. Täällä huomaa kyllä selkeästi, että pelinlukutaito on osalla aika luokatonta. Huomaa, että nuorena ei ole ollut ulkojäitä käytössä. Ihmettelen myöskin suuresti miksi joukkue ei mennyt sarjatasoa ylemmäs viimevuoden jälkeen. Viime kaudella Blackburn Hawks ei hävinnyt yhtään ottelua koko kauden aikana. Nyt ollaan kai pelattu puolitoista vuotta tappiottomana. Sama meininki jatkuu edelleen ja kaikkien puheiden perusteella joukkue on vain vahvistunut viime kaudesta. Kokonaisuudessaan täällä on kuitenkin asiat erittäin hyvin. Meidän fanit on aivan loistavia ja kotiotteluiden keski-arvo on siellä tuhannen silmäparin huitteilla.

Ensimmäinen maali ja perinteinen salute faneille!

Meidän huoltaja Nick, kenen taloudessa siis asun



Jalkapalloturismi

Täällä ollessani on tietenkin aivan loistavat mahdollisuudet jalkapallon seuraamiseen. Olenkin ehtinyt käydä jo muutamassa eri paikassa katsomassa pelejä. Paikallinen joukkue Blackburn Rovers on tällä hetkellä Championshipissä, ja heidän peleihin tulee usein lippuja tarjolle, joten siellä olen käynyt muutamaan otteeseen. Itseasiassa huomenna on kauden isoin derby, vastassa Burnley. Siellä pitäisi tunnelman olla huipussaan, joten odotan innolla peliä! Kävin katsomassa myöskin Manchester Cityn Mestarien liigan ottelun Juventusta vastaan. Koska olen alle 23 vuotias, sain liput ällistyttävän halvalla. Maksoin 23 puntaa. Ehdoton huippu näistä reissuista oli kuitenkin päivä Lontoossa, joka huipentui Englanti vastaan Sveitsi otteluun! Vietimme koko päivän Lontoossa pubista toiseen siirtyen, ja päivän päätteeksi suuntasimme Wembleylle katsomaan matsia! Wayne Rooneysta tuli Englannin kaikkien aikojen maalitykki tuossa pelissä. Kaikki nämä ovat olleet aika huikeita juttuja, koska Suomessahan ei tietenkään kauheasti pääse maailman parhaita pelaajia katsomaan. Ainoa toive olisi, että Barcelona saisi jomman kumman Manchesterin joukkueen vastaansa Mestarien liigan jatkopeleissä! Jäänkin odottelemaan mitä vuosi tuo tullessaan.

Blackburn Roversin väreissä Ewood Parkilla!

Old Traffordin stadion-kierros

Tämä kuva oli tietenkin pakollinen!!
Wembley ja bandwagon!

Manchester City-Juventus pelissä!

Suunnitelmissa on vielä mennä Lontooseen ainakin kerran viikonlopuksi. Täältä pääsee sinne noin seitsemän punnan hintaan bussilla, joten se ei ole kauhean kallista puuhaa. Manchesterista pääsee lentämällä Dubliniin myöskin erittäin halvalla. Lennot mitä olen katsellut ovat olleet siinä 20 euron pintaan sisältäen paluulipun. Meillä on myöskin Helmikuussa ihmeellinen viikon tauko treeneistä, jolloin suuntaamme Ranskan alpeille laskettelemaan muutaman joukkuekaverin kanssa! Toki myös Manchester on tuossa vieressä ja siellä olenkin jo muutamaan otteeseen pyörinyt. Tykkään kaupungista erittäin paljon ja siellä tulen varmasti viettämään paljon aikaa talvella!

Tämä teksti oli aika pintaraapaisu kaikesta mitä täällä on hommailtu. Nyt on kuitenki pakko mennä nukkumaan ja valmistatumaan huomista derbyä varten! Seuraavassa tekstissä yritän kirjoittaa enemmän arkirutiineista ja vastaavista hommista.

Manchesterin yössä jossain kohtaa kaupungin keskustaa. Hauskaa oli!

-Kim Miettinen



keskiviikko 19. elokuuta 2015

Climping to the top of a haunted scyscraper!


Bangkokiin saavuimme aamulla joskus seitsemän aikaan. Otimme huoneen guesthousista läheltä Khao Sania. Siellä meillä oli suunnitelmissa Ghost Towerin valloittaminen! Se on ollut joka ikinen kerta Bangkokissa ollessa tarkoitus käydä kiipeämässä, mutta jostain syystä se on aina siirtynyt seuraavaan kertaan. Onneksemme ollaan nykyään useammin Bangkokissa vuoden aikana kun Helsingissä, niin uusia mahdollisuuksia tulee usein.

Ghost Tower on siis hylätty pilvenpiirtäjä, jonka rakennus jäi täysin kesken Thaimaan talouden romahdettua 1997. Oikea nimi pilvenpiirtäjälle on Sathorn Unique Tower. Se sijaitsee Sathornin alueella Bangkokissa, jonne pääsee helposti esimerkiksi MBK:lta skytrainilla. Paikalliset uskovat, että rakennuksessa kummittelee, joten he suhtautuvat aika pelokkaasti puheisiin sinne menosta. Me menimme ensimmäisen kerran paikanpäälle neljäs päivä aamu kymmenen aikoihin. Vain tajutaksemme, että rappuset yläkerroksiin on suljettu lukoilla. Paikalliset kertoivat meille, että vartija tulee avaamaan lukot aina viideltä iltapäivällä. Senhän olisi tietenkin voinut lukea internetistä, mutta eihän me tajuttu. Tämän jälkeen otimme taksin hotellille ja kävimme lenkillä paahtavassa auringossa. En suosittele lenkkeilyä Bangkokissa kello 12 kun aurinko paistaa suhteellisen tulisesti. Illalla kävimme elokuvissa ja menimme sen jälkeen nukkumaan.


Seuraavana päivänä suunnistimme MBK:hon, jossa teimme hieman ostoksia ja suuntasimme viiden aikoihin Sathorniin. Tällä kertaa ei tarvinnut edes kiivetä aidan yli. Vaan vartija tuli avaamaan portit meille. Maksoimme pienen lahjuksen lukkojen avaamisesta ja alotimme kiipeämisen pilvenpiirtäjän katolle. Oli aika surrealistinen fiilis nähdä kerros kerrokselta tyhjiä melkein valmiita huoneita. Suunnistimme taskulamppujen valossa ylöspäin. Kerroksia kiivettävänä oli 47. Saavuimme rakennuksen katolle missä oli jo muitakin reissaajia. Sieltä avautui aivan uskomattomat näkymät koko Bangkokin kaupunkiin! Muutenkin kävellessämme ympäri pilvenpiirtäjän katolla ja ihaillessamme maisemia, ei oikein tajunnut millaiseen paikkaan on taas kerran tullut mentyä. Hylätty rakennus, joka on yksi Bangkokin korkeimmista, josta voi tippua vain kävelemällä reunan yli. Jos olisi korkean paikan kammo niin ei olisi varmastikkaan mitään toivoa hengailla tuolla. Vietimme ylhäällä noin tunnin. Otimme valokuvia ja muuten vaan katseltiin paikkoja. Monet jäivät vielä odottamaan auringonlaskua, mutta olemme nähneet niitä jo liikaa reissun aikana nii lähdimme suuntaamaan alaspäin. Vihdoinkin voin vetää Bangkokin Ghost Towerin yli omalta ämpäri listaltani! Ja taas kerran on pakko sanoa, että jos Bangkokiin eksyt, niin ole hyvä ja suuntaa askelmerkkisi ihan ensimmäisen Sathorniin ja siellä tiettyyn kummittelevaan rakennukseen!




Ei oikein hymyilyttänyt katon reunalla istuessa!

Bangkokin aikana ostelimme tuliaisia ja teimme viimeisiä hankintoja, koska kuudes päivä oli tiedossa lento Roomaan ja sieltä edelleen seitsemäs päivä Suomeen. Tarkoituksenahan oli alunperin jatkaa tästä Myanmariin. Se suunnitelma muuttui jossain Vietnamin kohdilla lennoksi Roomaan ja sieltä piti mennä Barcelonaan ja kierrellä vielä muutama viikko Euroopassa. Kuitenkin jääkiekko kauden alku ja uuden seuran löytyminen tulivat väliin. Siitä jatkankin sitten seuraavassa tekstissä!


Tämä kahden kuukauden reissu oli ihan uskomaton juttu. Ehdottomasti joskus on vielä palattava Laosiin ja Vang Vieniin! Myöskin Vietnam jäi vähän vajavaiseksi, varsinkin Vietnamin keski-osat. Nyt on kuitenkin Kaakkois-Aasiassa oltu viime vuosien aikana ihan tarpeeksi. Varsinkin Thaimaassa. Seuraava reissu suuntautuukin johonkin eri maanosaan. Vielä on kuitenkin tulevaisuudessa Indonesia käytävä läpi. Myöskin Papua-Uusi-Quinea kiinnostaa erittäin paljon! Aasiassa on myös Japani, joka kiinnostaa erittäin paljon. Oikeastaan voisin kirjottaa tähän aika pitkän listan maista joissa pitäisi päästä käymään. Noh, yksi kesä kerrallaan aina muutama maa lisää! Blogi tietenkin jatkuu ympäri vuoden, koska pelaan jatkossakin ulkomailla jääkiekkoa.


-Kim Miettinen