Finland here I am!

Mistäs sitä sitten alottaisi.. Sunnuntain lennosta Bostoniin syntyikin aivan uudenlainen kokemus. En koskaan ennen ole ollut noin huonossa kunnossa lentokoneessa. Menimme taksilla lentokentälle ja siellä selviydyimme suht nopeasti omalle portillemme. Tässä vaiheessa olo oli vielä ihan hyvä, eikä ollut mitään ihmeempää sairastumista havaittavissa. Menimme lentokoneeseen kymmenelta illalla ja lennon piti olla perillä 5.10 Bostonissa aamulla. Siinä on tietenkin kolmen tunnin aikaero Las Vegasin ja Bostonin välillä, joten tähän väliin ei tietenkään tullut mitään pitkää lentoa, vaan ihan normaali neljän tunnin setti. Olimme lentokoneessa jo valmiina lähtemään, kunnes kuulutus kertoo, että joudumme odottamaan tunnin lähtöä jostain ihme syystä. Aloin sitten nukkumaan ja ajattelin herääväni kivasti joskus tunti ennen Bostonia. Noh, totuus oli vähän toisenlainen. Heräsin puolen tunnin päästä täristen kylmyydestä. Kuume oli iskenyt nopeasti, ja paha olo valtasi koko kropan. Muutama rivi meistä eteenpäin oli tyhjä, joten ajattelin, että pääsen siihen makaamaan ja olo paranisi hieman. Kysyin stuertilta lupaa mennä istumaan siihen tyhjälle riville, selitin toki olotilani ja hän lähti keskustelemaan asiasta jonkun kanssa koneen etuosaan. Hetken kuluttua hän tuli takaisin jonkun toisen kanssa. Kuka selitti, miten tämä tyhjä rivi kuuluu johonkin extraluokkaan, joka olisi maksanut 10 dollaria ylimääräistä. Koitin siinä sitten selittää, että olo on oikeasti erittäin huono. Se ei kelvannut ja vaihtoehdoiksi jäi lähteä lentokoneesta pois tai  istua kiltisti omalla paikalla. Ei jäänyt kauheasti valinnanvaraa, koska mielessä odotti jo paluulento Suomeen tiistai-keskiviikko yöllä. Koko lento Bostoniin oli enemmän tai vähemmän sellaista unen ja hereillä olon välimuotoa. Yritin nukkua kuuteen vilttiin käärittynä vakavasti täristen koko lennon ajan. Eihän siitä mitään tullut. Vältin kuitenkin oksentamisen lentokoneessa, joten laskin sen onnistuneeksi suoritukseksi. Kaiken lisäksi huomasin lennon jälkeen miten oikea jalkani oli paisunut nilkasta alaspäin ja kantapää oli kokonaan musta. Tämän huomasin siis siten, kun  lennon jälkeen nousin ylös ja rojahdin käytävälle, koska oikea jalkani ei ottanut askelta vastaan. Olin muutenkin viimeinen koneessa, joten stuerteilla oli varmasti hauskaa katsoa kun epämääräinen vilttikasa hortoilee lentokoneen käytävällä. Lentokoneesta pois päästyäni tein nopean analyysin jalkani tilasta. Ja huomasin, että kantapäässäni oleva rakkula oli tulehtunut ja siitä syystä jalkani oli kasvanut Frodon mittoihin. Selvisin jotenkin ottamaan matkatavaroita, kaverit onneksi auttoivat lätkäkassin kanssa, koska yhdellä jalalla kävellessä on hieman hankaluuksia omastakin takaa.

Tämä kuva on kahden päivän jälkeen lennosta. Ja tässä vaiheessa jalka on jo kutistunut puolella alkuperääisestä, joten voitte kuvitella missä kunnossa jalka oli Las Vegas-Boston lennon jälkeen.

Bostoniin saavuttuamme joukkuekaverin isä haki meidät ja menimme heille aluksi. Siellä nukahdin ja nukuin koko päivän seitemästä ilta kymmeneen. Sitten sain kyydin perhetutuilleni New Hampsireen, jossa nukuin 23-16 seuraavaan päivään. Kuume saatiin hieman alaspäin noilla unimäärillä ja aloitin pakkaamisen. Seuraavana aamuyönä oli siis lento Bostonista Suomeen kello 7.10. Kentälle oli lähdettävä viideltä aamulla. Nukuin vielä viisi tuntia ennen lähtöä. Ja näin olin valmis suorittamaan Boston-NYC-Helsinki lentoni kahden päivän yhtämittaisella nukkumisella ja kolmella paahtoleivän palalla vahvistettuna. Boston-NYC oli vaan tunnin lyhyt lento, onneksi kuume oli jo hellittänyt. New Yorkissa olikin sitten yhdeksän tunnin vaihto, joten päädyin nukkumaan lentokentän lattialla viisi tuntia. Kävin syömässä viimeisen kerran Yhdysvalloissa ja sitten istuskelin vaan muutaman tunnin ja loppujen lopuksi yhdeksän tuntia menikin suht nopeasti. Ja olinkin jo lennolla kohti Helsinkiä!

 Nukkumassa John F Kennedyllä

Viimeinen ateria USAssa

Lento Helsinkiin oli täynnä, joten ei ollut ollenkaan ylimääräistä tilaa. Nukuin puolet lennosta ja katsoin muutaman elokuvan ja olinkin jo Helsingissä. Kaverini haki minut Helsinki-Vantaalta ja pääsin vihdoin kotiin kahdeksan kuukauden jälkeen! Pakko sanoa, että elämä Yhdysvalloissa oli kyllä hienoa, mutta kyllä paluu Suomeen oli odottamisen arvoista.

Blogi ei kuitenkaan lopu tähän. Ja jatkankin kirjoittamista vielä ainakin New Yorkista ja tulevien reissujen suunnitelmista ja haaveista. 

-Kim Miettinen

Jumping down from the sky!

Sueraavan päivänä oli taas perinteinen 6.30 herätys.. Toi kellonaika ei oo ehkä ihan se sopivin Las Vegasissa. Selvittiin taas hallille ja voitettiinkin peli! Pelin jälkeen takaisin hotellille ja rutiininomaisesti altaalle makoilemaan. Heräiltiin sieltä kolmen aikoihin ja menimme lounaalle. Jatkoimme siitä matkaa Stratosphere torniin, joka on Las Vegasin korkein rakennus, ja Yhdysvaltojen korkein vapaasti seisova näkötorniksi tarkoitettu rakennus. Hotellin asukkaille sisältyy ilmainen sisäänpääsy torniin, joka on ihan mukava lisä. Ylhäällä onkin aivan uskomattomat näkymät. Kännykän kamera ei missään nimessä pysty ikuistamaan sitä näköalaa. Jokapuolella on korkeita vuoria, ja tietenkin Las vegasin strip. Tornin katolla on myös kolme maailman korkeinta huvipuistolaitetta. Niissä ei ikävä kyllä tälläkertaa ehditty käymään, mutta seuraavalla Las Vegasin reissullla ne ovat ehdottomia kohteita!

 X-Scream huvipuistolaite

 Skujumping menossa ja alhaalla hotellin uima-allas

 Näkymää tornin huipulta stripille

Tornin huipulla käymisen jälkeen aloimme suunnittelemaan illanviettoa. Päädyimme kuuden aikoihin Treasure Island hotellin kyljessä olevaan Senior Frog baariin. Siellä vierähti muutama tunti, jonka jälkeen suuntasimme Palazzon kasinolle. Tunnin uhkapelaamisen jälkeen osa porukasta lähti takaisin hotellille, kun taas osa jatkoi matkaa Venetianin kanaalille. The Venetian hotellin sisällä on siis pieni pätkä kanaalia hotellin teeman mukaan. Kattoon on maalattu taivas, joka näyttää ällistyttävän aidolta ja sisällä ollessaan tuntuukin, että olisi kirkas päivä. Siellä hetken käveltyämme mekin suuntasimme takaisin hotellille, tietty herätysaika (6.30) mielessä.

Perjantaina kaikki aamurutiinit selvitettyämme löysimme itsemme taas pelin keskeltä, jonka tällä kertaa hävisimme. Se tiesi osaltamme turnauksen päättymistä ja sijoittumista kolmanneksi. Perjaintain meillä oli suunnitelmissa mennä Hooverin padolle, mutta pelin jälkeen kaikki olivat niin väsyneitä, ettei matkaseuraa tällä kertaa löytynyt. Perjantai meni suhteellisen samalla kaavalla kuin torstaikin. Eli lähdimme stripille ja pidimme hauskaa joukkueen kesken. Perjantai oli osalle joukkueesta viimeinen päivä Vegasissa, joten kaikilla meni suhteellisen myöhään ja hauskaa oli. Las Vegasissa ei kyllä ihan heti tekemisen puute iske. Osa otti tatuointeja ja osa uhkapelasi. Lauantai aamulla sitten osa porukasta kärsi huomattavasti krapulasta. Itse en onneksi ole koskaan ollut sen suurin fani, joten tälläkin kertaa selvisin ilman. Päivä meni taas enemmän tai vähemmän altaalla ja buffetissa. Illalla oli sitten tiedossa häät. Kukaan ei oikeen tiennyt kuka on menossa naimisiin. Meille vaan sanottiin, että tulkaa tiettyyn kellonaikaan tornin huipulle jääkiekkomailat mukana. Noh, menimme paikanpäälle kuuden pelaajan voimin. Ja siellä jonkun yliopiston valmentaja oli sitten päättänyt mennä naimisiin Las Vegasissa. Ei ehkä tulisi itselle ekana mieleen tehdä samaa temppua kahden päivän varotusajalla. Kun häävieraina oli meidän joukkueen pelaajien vanhempia keistä kukaan ei tuntenut juhlaparia, ja muutama pelaaja niin ikää maan toiselta puolelta. Näin vain Yhdysvalloissa! Meidän pelaajien tehtäväksi siis siunaantui pitää mailoja ylhäällä kun morsian kävelee niiden alta alttarille. Häiden jälkeen jatkoimme muun seurueen kanssa tornin baariin, josta jatkoimme jälleen stripille. Samat rutiinit kuin edellisinäkin päivinä ja tällä kertaa palasimme kuudelta aamulla hotellille.

 Hääpari ja ilmeisesti morsiamen vanhemmat. Hääkuva rakkaudesta lajiin!

Juhlistamassa tuntematonta hääparia!

Sunnuntaina olikin tiedossa Skyjumping! Hyppäys alas Stratoshpere tornin huipulta. Hintaa tälle huville tulikin 90 dollaria. Alennusta tuli 30 dollaria, koska asuin hotellissa. Yksi parhaista kokemuksista koskaan! 90 dollaria on naurettava hinta tollaisesta huvista. Hypyn jälkeen alkoi sitten hieman oireilla kuumetta, ja loppupäivä meni ihan kokonaan vaan makoillessa hotellin sohvilla. Sunnuntai oli myös meidän viimeinen päivä Las Vegasissa ja lennosta ja paluusta Suomeen kirjoitankin myöhemmin.

-Kim Miettinen

Las Vegas All Stars

Saavuimme Vegasiin tiistaina monen kommelluksen kautta. Heräsimme aamulla seitsemältä Bostonissa, ja olimme lähdössä kentälle odottelemaan lentoa. Käytiin vielä kerran katsomassa lennon tiedot ihan vain varmuuden vuoksi. Sieltä kävikin ilmi, että ensimmäinen lentomme on tunnin myöhässä. Se tiesi sitä, että olisimme myöhästyneet jatkolennolta Minneapolisissa. Lentoyhtiö antoi muutamia vaihtoehtoja ja vaihdoimme lennot kello 11 lähteväksi New Yorkiin, ja sieltä eteenpäin Vegasiin. Menimme lentokentälle ja odottelimme lennon alkua. Lähtöaikaa lykättiin kokoajan eteenpäin ja lopulta koko lento peruttiin. Kello oli tässä vaiheessa 13. Menimme siis jonottamaan Delta-Airlinesin tiskille. Jono oli kuitenkin pitkä, ja siinä vierähti muutama tunti. Saimme loppujenlopuksi viimeiset paikat lennolle Minneapolisin kautta Las Vegasiin.

Saavuimme Vegasiin kuudelta iltapäivällä. Otimme taksin Sthratosphere hotellille, mikä on majapaikkamme täällä. Tsekkasimme itsemme sisään ja suunnistimme buffettiin. Meidän settiin hotellilla kuuluu siis huone tiistaista sunnuntaihin, ja buffet-rannekkeet, joilla voi syödä hotellin buffetissa aamu seitsemästä ilta kymmeneen niin monta kertaa kun haluaa. Ruokailun jälkeen lähdimme kävelemään stripille. Sthratosphere sijaitsee hieman stripin ulkopuolella ja kävellen sinne kestää noin 20 minuuttia. Eipä se kävely kauheasti haitannut, koska kaikki oli uutta ja hotellit ja kasinot täällä on ihan kivoja nähtävyyksiä. Käveltiin kasinoilla ja aika paljonhan siellä rahaa virtaa jokasuuntaan. Pelikoneita rivi riviltä jokaisessa huoneessa. Ihmeteltiin siinä muutama tunti ja suuntasimme takaisin hotellille.

 Stratosphere hotelli missä yövyimme

Keskiviikko aamulla heräsimme 6.30 aamupalalle. Sen syötyämme lähdimme hallille, eli jääkiekkoa pelaamaan. Tänne siis tultiin pelaamaan jääkiekkoa All-Star turnaukseen. Aamulla oli yhdeksältä peli NSHL All-star (mun joukkue) vastaan WSHL All-star. Hävittiin, ja suunnattiin takaisin hotellille. Käytiin lounaalla, josta jatkoimme altaalle rentoutumaan. Kaikki melkein nukahtivat aurinkotuoleihin ja osa paloikin ihan mukavasti. Oikeastaan koko päivä meni ihan vain rentoutuessa. Illalla kävin ostamassa farkut itselleni ja menimme aikaisin nukkumaan.

Kuvia hotellin kattoaltaalta

  -Kim Miettinen

Bronx Zoo ja viimenen päivä omenassa.

Tiistai iltana tuli tosiaan uusi sohvasurffaaja Malesiasta. Lähdimme hänen kanssaan aamulla kohti Broxia. Osoitteena tietenkin paikallinen eläintarha. Bronxin eläintarha on Yhdysvaltain suurin metropolieläintarha, joka sisältää noin 4500 eläintä. Keskiviikkona siellä on maksa mitä haluat päivä, joten voi mennä ilmaiseksi jos vain haluaa. Me ostimme sellaiset ''sisältää kaiken'' liput, jotka maksoivat 13 dollaria. Normaali sisäänpääsy on 17 dollaria + erikseen tulee lisämaksua viidakkomaailmasta, gorillametsästä, 4D teatterista ja muutamasta muusta paikasta. Tälle erikosilipulle hintaa tulee normaalisti 30 dollaria.

Ensimmäisenä menimme viidakkomaailmaan, jonka vierestä olisi lähteny Wild Asia Ride. Se avataan kuitenkin vasta muutaman viikon päästä, koska ulkona on vielä suhteellisen kylmä Aasian ilmastoon tottuneille eläimille. Kiertelimme viidakkomaailmaa läpi. Siellä kulki vapaasti muiden mukana myös oppaita, jotka aina tiesivät kertoa jotain nippelitietoa jostain eläimestä ja heihin liittyvistä asioista.

Viidakkomaailman jälkeen suunnattiin puiston muihin osiin, missä oli kaikennäkösiä eläimiä leijonasta jääkarhuun. Kaikki eläimet eivät kuitenkaan olleet häkeissään, joten kesällä on toki parempi mennä tuonne. Eläintarhassa pelkällä peruslipulla ei ole paljon mitään nähtävää, koska kaikki hienot ja jännittävät paikat on erillisten pääsylippujen takana. Eli jos Bronxin eläintarhaan menet, niin kannattaa ostaa total experience lippu.

Eläintarhan jälkeen menimme takaisin kämpille, olimme niin väsyneitä, että nukuimme päiväunet. Herättyämme teimme ruokaa, ja ruuan jälkeen olikin minun aika suunnistaa bussipysäkille Chinatowniin. Selvisin perille jo vanhana New York Cityn metrokonkarina kolmella eri metrolla. Kävin uudestaan syömässä nopeasti, kunnes bussi jo tulikin ja lähdin takaisin Bostoniin. 

Mun New York Cityn koti!

Bostoniin saavuin illalla kymmenen aikoihin, ja minua oltiinkin jo vastassa. Ajoimme takaisin New Hampshireen ja kaikki menivät nukkumaan. Ensiviikolla onkin Las Vegas tiedossa ja en voi paljon enempää jo odottaa kyseistä reissua! Katsotaan mitä siitä saadaan aikaseksi.

-Kim Miettinen

Going around and around

Kahtena viime päivänä olen toki käynyt kaikenlaisia nähtävyyksiä läpi. Maanantai aamulla heräsin ja kävin kävelemässä Columbia Universityn kampuksella. Kampus oli tyylikäs, mutta tässä tapauksessa Harvardin vastaava vie voiton. Sitten suuntasin omalle museokierrokselleni. Museum of natural history oli erittäin positiivinen yllätys. En oikeastaan odottanut mitään, mutta loppujenlopuksi vietin neljä tuntia kävellen ympäriinsä eri saleissa. Museossa on viisi kerrosta, ja jokainen kerros on äärimmäisen mielenkiintoinen. Kellarikerros (lover level) sisältää niin monta eri huonetta, että eksyinkin sinne ja noin puolen tunnin jälkeen löysin takaisin sisääntuloaulaan. Museossa on paljon eläimiä luonnollisissa kooissaan ja oli mukava nähdä eri mannerten eläimistöä. Museokierros olikin tälläkertaa vain yhden museon pituinen, koska päädyin viettämään nii paljon aikaa tässä museossa..

Columbia Universityn kampus

American Museum of Natural History

Pakollinen turistikuva

Museon jälkeen suuntasin World Trade Centerille. Otin muutaman kuvan, jonka jälkeen suuntasin shoppailemaan Century 21 kauppaan. Siellä oli suhteellisen halpaa, mutta silti suosittelen outletteja joissa on noin 20% halvempaa. 

World Trade Center

Century 21 vaatekauppa

Century 21:nin jälkeen suuntasin takaisin asunnolle, jossa lepäilin muutaman tunnin, kunnes lähdin kohti Newarkia New Jerseyssä. Tiedossa oli siis elämäni ensimmäinen NHL ottelu. Sain liput 12 dollarilla. Ottelu oli vähämaalinen ja päättyi 0-1 Calgary Flamesille. Jokatapauksessa se oli huikea kokemus! Suomalainen Karri Rämö pelasi nollapelin Calgaryn maalilla! Ottelun jälkeen suuntasin asunnolle ja suoraan nukkumaan.

Prudential Center. Ihmisiä ei näytä paljon New Yorkissa Devils kiinnostavan kun hallikin oli puolillaan

Nukuin tiistai aamulla hiukan pidempään. Ja suunnistin shoppailemaan kenkiä ystävälleni. Löysin kaupan helposti, ja itse kauppa oli tyylikäs paikka. Ostin kengät ja suuntasin uudestaan Times Squarelle katselemaan fiilistä päiväsaikaan. Sen jälkeen suuntasin uudelleen Museum of natural historyyn. Museo oli siis niin mielenkiintoinen, että oli pakko mennä uudestaan käymään. Tällä kertaa pyörin siellä muutaman tunnin, jonka jälkeen lähdin asunnolle. Alkuperäisissä suunitelmissani oli mennä katsomaan New York Islandersin peliä, mutta päätin jättää sen välistä, koska seuraavana aamuna oli aikainen herätys. Lippu peliin maksoi 9 dollaria, joten rahallinen tappio ei tässä tapauksessa ollut mikään traaginen. Hengasin loppupäivän kämpillä juoden viiniä ja juteltua muiden sohvasurffaajien kanssa (tiistaina tuli uusi sohvasurffaaja Malesiasta). 

-Kim Miettinen

New York City

New Yorkissa on niin paljon nähtävää, että tapahtumista on pakko kertoa useamman tekstin avulla. Kirjotankin nyt sitten muutamassa osassa isosta omenasta.

Saavuin siis eilen kello 12 New Yorkin Chinatowniin bussilla, ja Robert, kuka majoittaa minut, oli vastassa bussipysäkillä. Menimme lounaalle Robertin kantapaikkaan ja hän halusi maksaa molempien ruuat (50$). Väänsin hetken vastaan ja tarjouduin toki maksamaan oman osuuteni. Mutta se ei kelvannut, joten suosiolla annoin Robertin sitten maksaa omasta pussistaan, joten säästin siinä hyvät rahat muita menoja varten.  

Ruokablogi! Meidän ruuat kantapaikassa. (ei toki kaikki ruuat)

Lounaan jälkeen lähdimme Robertin asunnolle, ostin metrokortin 30$ seitsemän päivän rajattomalla matkustuksella. Se tulee halvimmaksi, koska metrolla tulee mentyä edestakaisin kokoajan. Robertin asunto on erinomaisella paikalla Central Parkin vieressä. Metroon kävelen muutamassa minuutissa, ja metrolla Times Squarelle menee 15 minuttia. Ihan hyvä ilmaiseksi!

Kävimme pikasesti asunnolla, ja lähdimme Brooklyn Bridgelle. Joen toiselta puolelta on kyllä mahtavat maisemat Manhattanille päin! 

Manhattan!

Brooklyn Bridge

Illalla suuntasin tutkimaan Times Squarea ja etsimään NHL kauppaa sieltä lähistöltä. Hetken sekoilun jälkeen löysinkin sen. Vain havaitakseni, että se on mennyt jo kiinni.. Klassikko.

Noh, menin takaisin Times Squarelle ja kävelin Madison Square Gardenille. Siitä en saanut mitään kuvia, koska oli jo pimeää. Siellä hetken pyörittyä lähdinkin jo takaisin asunnolle. 

Tänään olisi tarkotius käydä katsomassa museoita läpi. Ei ehkä ihan minun päälimmäinen kiinnostuksen kohde, mutta käydään nyt kun täällä kerran ollaan. Illalla olisi sitten tarkoitus mennä katsomaan New Jersey Delvilsin peliä Prudential Centerille Newarkiin. Itse olen Rangers-fani, mutta halvat pääsyliput (12$) veivät tällä kertaa voiton ja se tekee ihan hyvää tällaiselle köyhälle reissailijalle.

Huomenna tai ylihuomenna sitten uutta juttua!

-Kim Miettinen