lauantai 11. lokakuuta 2014

VivaMoldova!

Mun reissu jatkui siten, että asuin Kosicessa Hostel Madridissa 5 yötä. Hinta oli 15 euroa/yö. Ja aina kun oli yhden yön lisää niin hinta aleni eurolla. Eli loppujenlopuksi hinta oli 10 euroa. Kosicessa ei ole oikeastaan paljon nähtävää. Siellä on muutama nähtävyys. Keskustassa on Cathedral of St. Elizabeth ja ''Laulava suihkulähde''. Muualla en oikeen kierrellytkään. Muutama ostoskeskus löytyy keskustasta. Ja kävin myös katsomassa jääkiekkoa Kosicen Steel Areenalla. Muuten viisi päivää meni suhteellisen nopeasti. Kävin eri ravintoloissa syömässä ja suunnittelin reittiäni Liettuaan ja Vilniukseen. Lopulta löysin itseni junasta menossa Prahaan. Josta olin varannut yhden yön Plus Prague hostellista. Se osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Sänky kahdeksan hengen dormissa maksoi kolme euroa. Ja hintaan sisältyi ilmainen pääsy hotellin sauna- ja uima-allas osastolle. Huoneessani oli minun lisäksi seitsemän Australialaista tyttöä. Heitin kamat huoneeseen ja menin uimaan. Siellä oli neljä brittiä joihin tutustuin ja hengailtiin se ilta pingistä ja biljardia pelaillen.

 Hostel Madridin dormi

 St. Elizabethin katedraali

Seuraavan aamuna chekkasin ulos hostellista kymmeneltä, jonka jälkeen hengailin muutaman tunnin aulassa ja odotin taksia. Taksi oli aivan pakollinen kulkuväline kaupungissa, koska mulla oli 60 kiloa tavaraa mukana ja niitä ei oo ihan maailman helpoin raahata julkisilla edestakas. Taksi vei minut Prahan linja-auto asemalle, josta bussini lähti kohti Vilnaa yhdeltä. Bussimatka kesti yhdestä seuraavaan aamuun, joten luppoaikaa oli ihan tarpeeksi. Matka maksoi 36 euroa ja sisälsi erittäin hyvän wifin koko matkan ajaksi. Joten ei tullut kauhean tylsää matkalla. Sain myös koko takapenkin itselleni, joten nukkuminen yöllä ei ollut ollenkaan haastavaa ja matka sujui suht rattoisasti. Perillä Vilnassa minua oli vastassa joku paikallisen seuran työntekijä, joka vei minut hotellille. Olin Vilnassa kaksi päivää, jonka jälkeen päätin lähteä pois ja kohti Moldovaa. Vilnassa ja Moldovassa siis on saman sarjan joukkueet missä olin pelaamassa Slovakiassa. Moldova on aika eksoottinen maa jääkiekkoa varten, mutta pelaamme Venäjällä, joten ei ole kuitenkaan mistään pelleilystä kyse.

Moldovan ainoa jäähalli

Saavuin Moldovaan lauantaina 4.10 ja muutaman päivän tryoutin jälkeen kirjoitin sopimuksen loppukaudesta. Sen jälkeen ei olla muuta tehty kun treenattu, haettu viisumia Venäjälle, käyty lääkärin testeissä ja treenattu vähän lisää. Asumme joukkueen kanssa paikallisen futisjoukkueen (FC Zimbru) harjoituskeskuksessa. Eli olosuhteet ovat loistavat. Ainoa huono puoli täällä on, että halli on tunnin bussimatkan päässä. Joten joudumme joka päivä istumaan muutaman tunnin bussissa. Siinä välissä on myös Moldovan ja Transnistrian raja, joka saattaa joskus tuottaa ongelmia. Ensimmäinen viikko on kuitenkin mennyt kivuttomasti, joten eiköhän se siitä. En päässyt vielä pelaamaan kahteen ensimmäiseen peliin, koska siirtopapereissani oli jotain häikkää. Tänään kuitenkin lähdemme kohti Moskovaa kevyellä 30h bussimatkalla. Saa nähdä miten tää bussissa istuminen vaikuttaa peliesityksiin. Olemme Venäjällä kaksi viikkoa ja pelaamme kuusi peliä. Jonka jälkeen vuorossa on neljä kotipeliä ja sitten taas Venäjälle. Mielenkiintoa matkaan tuo varmasti Ukrainan läpi kulkeva reitti.




-Kim Miettinen

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Next stop, Slovakia!

Moikka taas kaikille.

Mun viimenen kuukausi on kulunut Slovakiassa ja tarkemmin Trebisovin kaupungissa treenatessa joukkueen kanssa. Viimeisimmät uutiset oli äärimmäisen negatiivisia, joten tällä hetkellä eletään hieman epätietoisuudessa.

Viimeisin tekstini loppui siihen kun olin, junassa menossa Kosiceen. Siitä jatkoin matkaani vielä Trebisoviin, joka on Kosicesta noin 30 minuuttia autolla. Ensimmäinen kosketus kaupunkiin oli karu, odottelin juna-asemalla jonkun aikaa takseja. Niitä ei missään vaiheessa tullut. Siinä sitten joku avulias mies (varmaan kaupungin ainoa kuka puhuu englantia) tuli auttelemaan, ja soitti minulle taksin, kävi ilmi, että kaupungissa ei ole olemassa takseja, vaan ne pitää soittaa erikseen jostain varikolta paikanpäälle. Odottelin siinä vielä hetken hirveässä hiessä, koska Suomesta lähtiessäni olin pukenut farkut ja pitkän paidan päälle, johtuen arktisista olosuhteista. Ja Slovakiassa oli noin 28 celcius astetta lämmintä. Pääsin taksilla hallille, jossa joukkueella oli aamutreenit menossa. Taksikyyti kesti viisi minuuttia ja olin valmistautunut maksamaan suunnilleen kymmenen euroa. Noh, kuski pyysi kahta euroa ja hämmennyin totaalisesti halpaan hintaan. Aamutreenien jälkeen mentiin syömään lounas, ja sieltä suuntasimme hotellille. Tarkoitus oli siis asua hotellissa joukkueen kanssa koko kausi.

 Meidän treenihalli Trebisovissa



 Näin Slovakiassa kuivataan pelikamat


Sen jälkeen elämä onkin ollut yhtää treenaamista ja erilaisia testejä (terveys, kunto jne.) Slovakia on erittäin halpa maa asua. Verrattuna Suomeen kaikki on suunnilleen ilmaista täällä päin. Rahaa on suhteellisen vaikea saada kulutettua huomattavia summia ellei oikein kovasti yritä. Kelit olivat erittäin hyvät viime viikkoon asti, jolloin alkoi hieman viilentyä. Sitä ennen mentiin shortsit ja t-paita linjalla. Trebisovissa kaupunkina ei ole mitään nähtävää, eikä siellä ole myöskään mitään tekemistä. Joten kauheasti ei ylimääräisiä tapahtumia ole mahtunut poisluettuna viime viikko.

Paikallinen sairaala... Vähän pelotti mennä ottamaan tonne sydänfilmiä sun muuta


Viikko sitten tiistaina aamutreenien jälkeen meillä oli palaveri joukkueen johtohenkilökunnan kanssa. Palaverin aihe piti olla perjantaina 26.9 alkava sarja, ja muutenkin kaikki asiat mitkä olivat epäselviä. Joukkueen manageri ilmoitti palaverin alettua, että meidän joukkue ei pelaa ensikaudella ollenkaan. Ja, että meillä on hotelli varattuna vielä yhdeksi yöksi ja senjälkeen kaikki on omillaan. Noh, ei siinä mikään maailman paras fiilis ollut. Syitä emme oikein saaneet ollenkaan. Kuulemma joku sponsori lopetti leikin kesken. Siinä sitten tiistain ja keskiviikon aikana kaikki alkoivat pikkuhiljaa lähteä omiin suuntiinsa. Helppoahan se on jos asuu Tsekissä tai Slovakiassa, kuten melkein kaikki meidän joukkueesta. Mutta minulla, yhdellä Ruotsalaisella ja jenkillä oli kaikkein pahin tilanne. Siinä ihmeteltiin yksi yö ja seuraava päivä, kunnes löysimme itsemme Kosicesta ja jostain halvasta hostellista soittelemassa agenteille ja yrittämässä keksiä missä pelaisimme jo alkaneella kaudella.


 Kamat kasaan ja menoksi!
Suomalais-amerikkalaiset jäähyväiset


Kirjoitan viikon päästä lisää seikkailuista Kosicessa, Prahassa ja minne ikinä päädynkään.pelaamaan.

-Kim Miettinen