Full English breakfast

Joulu lähestyy ja taas on tullut aika kirjoittaa tänne vähän viimeisen kahden kuukauden tapahtumista. Viime kirjoituksen jälkeen elämä Englannissa on ollut aika samanlaista sisältäen jääkiekkoa, junioreiden valmentamista ja vähän työntekoa.

Pelit joukkueella ovat sujuneet erinomaisesti. Olemme tällä hetkellä sarjan piikkipaikalla kolme ottelua vähemmän pelanneina. Yksi tappio ja kaksi tasapeliä mahtuivat mukaan, mutta se ei paljoa haittaa. Itselläni pelit ovat sujuneet mallikkaasti ja pisteitä on ropissut noin piste per peli tahtia. Nyt viimeisten kahden viikonlopun aikana olen kärsinyt selkäongelmista. Huilasin viime sunnuntain pelin, mutta pääsin onneksi pelaamaan tänä viikonloppuna. 

Menimme Lokakuun lopulla muutaman joukkuekaverin kanssa Lontooseen katsomaan Amerikkalaista jalkapalloa eli NFL:ää. Ottelussa pelasivat Jacksonville Jaguars ja Buffalo Bills. Aika mitäänsanomattomat joukkueet, mutta reissu oli aivan loistava! Päivää ennen tätä peliä olin katsomassa Blackburn Rovers vastaan Burnley futismatsia. Tuo ottelu on kauden isoin derby ja Englannin toiseksi väkivaltaisin jalkapallo ottelu. Tunnelma oli aivan loistava jo kello kymmenen aamulla kun istuimme paikallisessa Rovers kannattajien pubissa. Sieltä siirrymme kahdentoista aikaan Ewood Parkiin katsomaan itse ottelua. Burnley voitti ottelun, mutta se ei meidän menoa haitannut. Menimme Blackburnin viereiseen kaupunkiin Darweniin viettämään iltaa. Sieltä selviydyimme kotiin nukkumaan viiden maissa ja lähtö Lontooseen oli seitsemältä aamulla. Olimme etukäteen vuokranneet auton tätä päivää varten, joka osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi ja huomattavasti junaa helpommaksi. Peli oli siiis Wembley stadionilla ja sen ympärille oli rakennettu kokonainen NFL kisakylä. Kävimme ostamassa muutamat fanituotteet ja kokeilemassa potku- ja heittotarkkuutta, jonka jälkeen oli itse pelin vuoro. Koko stadion oli aivan täynnä, joten tunnelma oli loistava. Itse ottelukin osoittautui erinomaiseksi. Ja koko päivän Lontoossa vietettyämme palasimme Blackburniin keskiyön aikoihin. 

Vietimme joukkueen kanssa myös pikkujoulut Liverpoolissa. Koko joukkueemme oli pukeutunut Minion asuihin ja koko illan ajan pidimme hauskaa Liverpoolin keskustassa. Pääsimme lukuisten valokuvausten kohteeksi, koska 20 minionia ei varmasti ole se kaikkein normaalein näky.

Meillä on ollut nyt kolme ottelua lyhyen ajan sisään sarjan toiseksi parasta joukkuetta Whitley Warriorsia vastaan. Ne ovatkin osoittautuneet erinomaiseksi väännöiksi ja tunnelma on ollut loistava kaikissa kolmessa pelissä. En olisi ennen kauden alkua uskonut, että Englannin kolmanneksi korkeimmassa sarjassa olisi ainakin kaksituhatta fania useammassa ottelussa! Näistä peleistä olemme käärineet yhden voiton, yhden tappion ja tasapelin. Pelaamme Whitleytä vastaan viimeisein kerran Tammikuun alussa, jos voitamme sen ottelun olemme erittäin vahvoilla koko sarjan voittoa ajatellen. En usko, että mikään muu joukkue pystyy meitä kunnolla haastamaan. 

Nyt onkin aika siirtyä lahjojen kimppuun ja joulun viettoon Suomessa ja palautella paikkoja kaikista kolhuista. 

-Kim Miettinen

Moving to Blackburn!

Vihdoinkin sain aikaiseksi kirjoittaa uutta blogitekstiä! Viimeisestä on vierähtänyt vähän yli kaksi kuukautta, joten nyt oli korkea aika ottaa itseä niskasta kiinni ja saada jotain aikaiseksi. Viime tekstissä mainitsin, että uusi seura löytyi ja kausi oli aluillaan. Siirryin siis pelaamaan Blackburn Hawksin riveihin Englantiin! Reissaaminen siis jatkuu, eikä loppua näy. Tässä kahden kuukauden aikana olenkin jo ehtinyt tekemään kaikenlaista. Jalkapalloa on tietenkin tullut seurattua suurella mielenkiinnolla. Yritänkin parhaani mukaan sisällyttää tähän tekstiin mahdollisimman paljon asioita.

Saavuin siis Manchesterin lentokentälle 10. Elokuuta muutaman Suomessa vietetyn päivän jälkeen. Vastassa oli joukkueen huoltaja, jonka taloon majoittauduinkin samana iltana. Asun siis täällä huoltajamme ja hänen kihlattunsa kanssa. Täällä ei kai ole tapana hommata pelaajille omia asuntoja. Meidän Kanadalainen hyökkääjäkin asuu jonkun perheen kanssa. Kaksi ensimmäistä viikkoa meni joukkueeseen tutustuessa, täällä treenimäärät ovat aika pieniä. Treenaan 3 kertaa viikossa jäällä. Tuntuu vähän erilaiselta, kun on tottunut Venäjällä treenaamaan päivittäin. Toivottavasti tuohon tulee jossain vaiheessa muutos. Kahden viikon jälkeen saapumisesta pelasimme kaksi harjoitusottelua, joista toinen oli Vuosaaren Viikinkejä vastaan. Heidän kapteeni pelasi täällä muutama vuosi sitten, joten jollain kontakteilla he olivat päättäneet lähteä Englantiin pelaamaan muutaman treenipelin. Voitimme pelin aika helposti 4-2. Seuraavana päivänä kaatui Widnes Wild, joka pelaa yhtä sarjatasoa alempana. Tasoero oli suorastaan järkyttävä ja peli oli käytännössä kahden erän jälkeen ohi. Lopputulokseksi jäi 9 tai 10-0. Sarjan alettua olemme pelanneet kahdeksan ottelua, joista käteen on jäänyt kahdeksan voittoa. Joka ikinen voitto on tullut vielä erittäin selkein lukemin ja emme ole varmaan olleet viel kertaakaan tappioasemassa. Itselläni on pelit sujuneet ihan hyvin, pisteitä on tullut 3+9. Täällä huomaa kyllä selkeästi, että pelinlukutaito on osalla aika luokatonta. Huomaa, että nuorena ei ole ollut ulkojäitä käytössä. Ihmettelen myöskin suuresti miksi joukkue ei mennyt sarjatasoa ylemmäs viimevuoden jälkeen. Viime kaudella Blackburn Hawks ei hävinnyt yhtään ottelua koko kauden aikana. Nyt ollaan kai pelattu puolitoista vuotta tappiottomana. Sama meininki jatkuu edelleen ja kaikkien puheiden perusteella joukkue on vain vahvistunut viime kaudesta. Kokonaisuudessaan täällä on kuitenkin asiat erittäin hyvin. Meidän fanit on aivan loistavia ja kotiotteluiden keski-arvo on siellä tuhannen silmäparin huitteilla.

Ensimmäinen maali ja perinteinen salute faneille!

Meidän huoltaja Nick, kenen taloudessa siis asun

Jalkapalloturismi

Täällä ollessani on tietenkin aivan loistavat mahdollisuudet jalkapallon seuraamiseen. Olenkin ehtinyt käydä jo muutamassa eri paikassa katsomassa pelejä. Paikallinen joukkue Blackburn Rovers on tällä hetkellä Championshipissä, ja heidän peleihin tulee usein lippuja tarjolle, joten siellä olen käynyt muutamaan otteeseen. Itseasiassa huomenna on kauden isoin derby, vastassa Burnley. Siellä pitäisi tunnelman olla huipussaan, joten odotan innolla peliä! Kävin katsomassa myöskin Manchester Cityn Mestarien liigan ottelun Juventusta vastaan. Koska olen alle 23 vuotias, sain liput ällistyttävän halvalla. Maksoin 23 puntaa. Ehdoton huippu näistä reissuista oli kuitenkin päivä Lontoossa, joka huipentui Englanti vastaan Sveitsi otteluun! Vietimme koko päivän Lontoossa pubista toiseen siirtyen, ja päivän päätteeksi suuntasimme Wembleylle katsomaan matsia! Wayne Rooneysta tuli Englannin kaikkien aikojen maalitykki tuossa pelissä. Kaikki nämä ovat olleet aika huikeita juttuja, koska Suomessahan ei tietenkään kauheasti pääse maailman parhaita pelaajia katsomaan. Ainoa toive olisi, että Barcelona saisi jomman kumman Manchesterin joukkueen vastaansa Mestarien liigan jatkopeleissä! Jäänkin odottelemaan mitä vuosi tuo tullessaan.

Blackburn Roversin väreissä Ewood Parkilla!

Old Traffordin stadion-kierros

Tämä kuva oli tietenkin pakollinen!!

Wembley ja bandwagon!

Manchester City-Juventus pelissä!

Suunnitelmissa on vielä mennä Lontooseen ainakin kerran viikonlopuksi. Täältä pääsee sinne noin seitsemän punnan hintaan bussilla, joten se ei ole kauhean kallista puuhaa. Manchesterista pääsee lentämällä Dubliniin myöskin erittäin halvalla. Lennot mitä olen katsellut ovat olleet siinä 20 euron pintaan sisältäen paluulipun. Meillä on myöskin Helmikuussa ihmeellinen viikon tauko treeneistä, jolloin suuntaamme Ranskan alpeille laskettelemaan muutaman joukkuekaverin kanssa! Toki myös Manchester on tuossa vieressä ja siellä olenkin jo muutamaan otteeseen pyörinyt. Tykkään kaupungista erittäin paljon ja siellä tulen varmasti viettämään paljon aikaa talvella!

Tämä teksti oli aika pintaraapaisu kaikesta mitä täällä on hommailtu. Nyt on kuitenki pakko mennä nukkumaan ja valmistatumaan huomista derbyä varten! Seuraavassa tekstissä yritän kirjoittaa enemmän arkirutiineista ja vastaavista hommista.

Manchesterin yössä jossain kohtaa kaupungin keskustaa. Hauskaa oli!

-Kim Miettinen

Climping to the top of a haunted scyscraper!

Bangkokiin saavuimme aamulla joskus seitsemän aikaan. Otimme huoneen guesthousista läheltä Khao Sania. Siellä meillä oli suunnitelmissa Ghost Towerin valloittaminen! Se on ollut joka ikinen kerta Bangkokissa ollessa tarkoitus käydä kiipeämässä, mutta jostain syystä se on aina siirtynyt seuraavaan kertaan. Onneksemme ollaan nykyään useammin Bangkokissa vuoden aikana kun Helsingissä, niin uusia mahdollisuuksia tulee usein.

Ghost Tower on siis hylätty pilvenpiirtäjä, jonka rakennus jäi täysin kesken Thaimaan talouden romahdettua 1997. Oikea nimi pilvenpiirtäjälle on Sathorn Unique Tower. Se sijaitsee Sathornin alueella Bangkokissa, jonne pääsee helposti esimerkiksi MBK:lta skytrainilla. Paikalliset uskovat, että rakennuksessa kummittelee, joten he suhtautuvat aika pelokkaasti puheisiin sinne menosta. Me menimme ensimmäisen kerran paikanpäälle neljäs päivä aamu kymmenen aikoihin. Vain tajutaksemme, että rappuset yläkerroksiin on suljettu lukoilla. Paikalliset kertoivat meille, että vartija tulee avaamaan lukot aina viideltä iltapäivällä. Senhän olisi tietenkin voinut lukea internetistä, mutta eihän me tajuttu. Tämän jälkeen otimme taksin hotellille ja kävimme lenkillä paahtavassa auringossa. En suosittele lenkkeilyä Bangkokissa kello 12 kun aurinko paistaa suhteellisen tulisesti. Illalla kävimme elokuvissa ja menimme sen jälkeen nukkumaan.

Seuraavana päivänä suunnistimme MBK:hon, jossa teimme hieman ostoksia ja suuntasimme viiden aikoihin Sathorniin. Tällä kertaa ei tarvinnut edes kiivetä aidan yli. Vaan vartija tuli avaamaan portit meille. Maksoimme pienen lahjuksen lukkojen avaamisesta ja alotimme kiipeämisen pilvenpiirtäjän katolle. Oli aika surrealistinen fiilis nähdä kerros kerrokselta tyhjiä melkein valmiita huoneita. Suunnistimme taskulamppujen valossa ylöspäin. Kerroksia kiivettävänä oli 47. Saavuimme rakennuksen katolle missä oli jo muitakin reissaajia. Sieltä avautui aivan uskomattomat näkymät koko Bangkokin kaupunkiin! Muutenkin kävellessämme ympäri pilvenpiirtäjän katolla ja ihaillessamme maisemia, ei oikein tajunnut millaiseen paikkaan on taas kerran tullut mentyä. Hylätty rakennus, joka on yksi Bangkokin korkeimmista, josta voi tippua vain kävelemällä reunan yli. Jos olisi korkean paikan kammo niin ei olisi varmastikkaan mitään toivoa hengailla tuolla. Vietimme ylhäällä noin tunnin. Otimme valokuvia ja muuten vaan katseltiin paikkoja. Monet jäivät vielä odottamaan auringonlaskua, mutta olemme nähneet niitä jo liikaa reissun aikana nii lähdimme suuntaamaan alaspäin. Vihdoinkin voin vetää Bangkokin Ghost Towerin yli omalta ämpäri listaltani! Ja taas kerran on pakko sanoa, että jos Bangkokiin eksyt, niin ole hyvä ja suuntaa askelmerkkisi ihan ensimmäisen Sathorniin ja siellä tiettyyn kummittelevaan rakennukseen!

Ei oikein hymyilyttänyt katon reunalla istuessa!

Bangkokin aikana ostelimme tuliaisia ja teimme viimeisiä hankintoja, koska kuudes päivä oli tiedossa lento Roomaan ja sieltä edelleen seitsemäs päivä Suomeen. Tarkoituksenahan oli alunperin jatkaa tästä Myanmariin. Se suunnitelma muuttui jossain Vietnamin kohdilla lennoksi Roomaan ja sieltä piti mennä Barcelonaan ja kierrellä vielä muutama viikko Euroopassa. Kuitenkin jääkiekko kauden alku ja uuden seuran löytyminen tulivat väliin. Siitä jatkankin sitten seuraavassa tekstissä!

Tämä kahden kuukauden reissu oli ihan uskomaton juttu. Ehdottomasti joskus on vielä palattava Laosiin ja Vang Vieniin! Myöskin Vietnam jäi vähän vajavaiseksi, varsinkin Vietnamin keski-osat. Nyt on kuitenkin Kaakkois-Aasiassa oltu viime vuosien aikana ihan tarpeeksi. Varsinkin Thaimaassa. Seuraava reissu suuntautuukin johonkin eri maanosaan. Vielä on kuitenkin tulevaisuudessa Indonesia käytävä läpi. Myöskin Papua-Uusi-Quinea kiinnostaa erittäin paljon! Aasiassa on myös Japani, joka kiinnostaa erittäin paljon. Oikeastaan voisin kirjottaa tähän aika pitkän listan maista joissa pitäisi päästä käymään. Noh, yksi kesä kerrallaan aina muutama maa lisää! Blogi tietenkin jatkuu ympäri vuoden, koska pelaan jatkossakin ulkomailla jääkiekkoa.

-Kim Miettinen

Best island in Thailand!

Ei haittaa mitä teen Kaakkois-Aasiassa, millaiset suunnitelmat minulla on tai millä aikataululla olen liikenteessä. Päädyn aina Koh Phanganille jossain vaiheessa. Siellä vaan vetävät puoleensa, lähes tyhjät tiet, tekemistä löytyy joka päivälle mm. Wipeoutin ja Slip and Flyn muodossa, hyvät biletys mahdollisuudet ja rento tunnelma. Phangan on myös selkeästi halvempi kuin Koh Samui tai Koh tao.

Kuva Slip and Flysta. Huono laatu, mutta saatte idean kompleksista. Isosta hyppyristä lentää noin kahdeksan metrin korkeuteen. Tässä video hypystä. 

Tällä kertaa saavuimme saarelle viikko ennen full moon-juhlia. Olimme varanneet valmiiksi sängyt dormista Om Ganesh nimisestä hostellista. Full moonien aikaan hinnat nousevat ihan törkeisiin lukemiin majoituksen kannalta. Ja Om Ganesh oli halvin hostelli minkä löysimme internetistä kun katselimme majoitusta ful mooneihin. Saavuimme siis saarelle sunnuntaina 26 päivä ja majoituksemme loppui full moonien jälkeisenä aamuna 1 elokuuta. 

Olimme Mikun kanssa kolme ensimmäistä yötä koko hostellin ainoat asiakkaat. Joka päivä meillä oli skootterit vuokrassa ja ajelimme ympäri saarta. Tällä kertaa meiltä jäi kokonaan Wipeout käymättä loukkaantumisten takia (Minulla tulehdus polvessa). Olimme myöskin ostaneet liput valmiiksi Slip and Fly juhliin. Käytännössä ne eivät olleet mitkään juhlat. Vaan kaksi jättimäistä liukumäkeä hyppyreillä varustettuina ja niiden ympärille oltiin rakennettu kaikenlaista oheistoimintaa. Paikalla oli kylläkin DJ soittamassa. Tuohon tapahtumaan liput maksoivat 600 bathia, sisältäen viiden päivän sisäänpääsyn. Aika edullista siis. Loppujen lopuksi päädyimme Slip and Flyhin kahtena päivänä, johtuen tulehduksesta polvessani. Ei viitsinyt enempää pelleillä tulehdusten kanssa. Muut päivät sujuivat ajellessa skoottereilla ympäri saarta. Taaskin bongattiin muutama uusi näköalapaikka-baari. Niitä tuntuu tuolla kyllä olevan. Kaikissa niissä on kuitenkin rauhallista ja hyvä meininki!

Hide on high näköalabaari

Ennen full mooneja käytiin perinteisissä pool partyissa Coral Bungaloweilla ja Jungle experience juhlissa. Jungle experience ei oikein vakuuttanut ja tuntui, että molemmilla kerroilla kun olen ollut niin siellä on ollut aivan liikaa ihmisiä ja järkyttävä tungos. Päivä ennen full mooneja hostellilla oli ilmainen Intialainen buffetti-ruokailu. Ruoka oli erinomaista! Ihan senkin takia voisin mennä Om Ganeshiin uudestaan asumaan. Full moon päivänä hostelli tarjosi ilmaiset kasvomaalit (full mooneissa on siis tapana maalata kroppaan erilaisia kuvia kasvomaaleilla). Ja ilmaisen bucketin. Tällä kertaa vedin ihan yksinkertaisella linjalla. Käteen suomen lippu, silmien alle jenkkifutis viivat jne. Annoin Hollantilaisille tytöille myöskin vapaat kädet piirtää jotain käsiini. Sieltä tuli aika mielenkiintoisia juttuja joissa ei oikeastaan ollut mitään selkeää ideaa. Tuolta on kanssa aika huonosti kuvia, koska rannalle ei otettu ollenkaan kameraa mukaan ja muutenkin kaikessa juhlahumussa ei miettinyt goprolla kuvailua kauheasti. Ranta oli taas aivan täynnä. Ja meno sen mukaista! Menimme nukkumaan joskus yhdeksän aikoihin aamulla. Meillä piti olla check out yhdeltätoista. Heräsimme aivan tokkurassa, katsoimme toisiamme silmiin ja pistimme päät tyynyyn ja silmät kiinni. Heräsin uudestaan kolmelta ja pakkasin rinkan. menin alakertaan selvittelemään lisämaksua check outin viivästymisestä ja päädyimme maksamaan 250 bathia molemmat. Voin sanoa, että oli ihan oikea ratkaisu nukkua pitkään. Lisää full moon tunnelmia voitte käydä lukemassa tekstistä tästä tekstistä kahden vuoden takaa!

Meidät haettiin hostellilta neljältä iltapäivällä. Olimme varanneet paikat yöbussiin Bangkokkiin. Matka meni suht kivuttomasti. Allekirjoittanut sovelsi Venäjältä tutuksi tullutta taktiikkaa ja majoittautui bussin lattialle nukkumaan. Ehdottomasti paras ja helpoin paikka saada unta busseissa!

-Kim Miettinen

Diving is awesome!

Moikka! Muutama viikko on taas vierähtänyt, ja tässä välissä kävimme taas kerran Koh taolla ja Koh Phanganilla. Tässä tekstissä tulee siis Koh Taon ajasta tekstiä ja seuraavassa Koh Phanganista.

Koh Taolla löysin itselleni uuden loistavan harrastuksen, sukelluksen! Saarelle menimme siis en takia, että kävisin siellä sukelluskurssin ja sukeltaisimme noin viikon ajan. Koh Tao on Thaimaan sukelluksen mekka, joten se oli meille luonnollinen valinta. Myöskin suomalainen Koh Tao Divers vaikutti asiaan. Miku kävi kurssin siellä muutama vuosi sitten ja hänellä jäi paikasta hyvät kokemukset, joten päädyin itse samaan sukellusyhtiöön.

Tulimme Taolle aamulla 18 päivä. Matkasimme yöbussi-lautta kombolla. Ja taas kerran sai ihmetellä asioiden järjestelyä täällä päin maailmaa. Meidät jätettiin Chumponiin joskus kolmen aikoihin ja kukaan ei sanonut sanaakaan mistään tulevasta kyydistä. Istuimme siinä jonkun kaupan edessä noin tunnin verran, jonka jälkeen meidät haettiin jonkunnäköisellä bussin/lava-auton yhdistelmällä satamaan. Satamassa olimme noin 4.30, ja laivan lähtöaika oli 7.00. Saavuimme Taolle ääärimmäisen väsyneinä noin yhdeksän aikoihin. Ja otimme tutusta hotellista suoraan kahdeksan yön majoituksen. Oman bungalovin sai 600 bahtin hintaan yö sisältäen uima-altaan. Tavaroiden levittelyn jälkeen suunnistimme Koh Tao Diversille neuvottelemaan sukellusten hinnoista. Olin päättänyt jo valmiiksi, että kun kerran menen johonkin viikoksi sukeltamaan, niin teen samantien mahdollisimman paljon kursseja pois alta. Varasin siis Open Water, Deep diving ja nitrox (rikastettu ilma) kurssit. Käytännössä näiden kurssien jälkeen voi sukeltaa missä päin maailmaa tahansa ongelmitta.

Kahtena ensimmäisenä päivänä oli tiedossa Open Water kurssi (kurssin jälkeen voi sukeltaa 18m asti). Ensimmäinen ''sukellus'' sisälsi harjoittelua (maskin pois ottamista vedessä jne.). Olin ainoa oppilas, joten harjoitusten suorittaminen nopeasti onnistui ongelmitta ja pääsin samantien sukeltamaan puolen tunnin sukelluksen. Tunnin laivalla hengailun jälkeen sukelsimme aluksi hieman matalampaan veteen. Suoritin pohjassa painojen ja liivin pois ottamisen ja takaisin laiton. Tämän jälkeen kaikki harjoitteet oli tehty ja sukelsimme 40 minuuttia. Seuraavana päivänä oli tiedossa kaksi sukellusta, näillä kerroilla ei ollut enää harjoiteltavaa muutamia satunnaisin maskin pois ottamisia ja regulaattorin etsintöjä lukuun ottamatta. Päääsin siis nauttimaan jo kunnon sukelluksista ja sukelsimmekin suht pitkiä sukelluksia. Näiden sukellusten jälkeen Open Water olikin jo valmis ja pääsin siirtymään uusien kurssien pariin. 

Juuri lähdössä pinnan alle.

Deep waterin ja nitroxin pystyy suorittamaan yhdistettynä (halvempi hinta nitrox kurssista). Joten luonnollisesti otimme sen paketin. Tiedossa oli yksi päivä teoriaa ja kaksi päivää sukelluksia. Saimme edellisenä iltana kirjat mukaan opiskeltaviksi. Voitte varmaan arvata miten se sujui... Aamulla menimme kuuntelemaan teoriaa paikanpäälle ja pääsimme pois noin kahdentoista aikoihin. Loppupäivä oli vapaata, joten suunnitelmissa oli ensin mennä Tanote Baylle hyppimään jättimäiseltä kiveltä veteen, ja sen jälkeen mennä snorklailemaan Shark Baylle missä on mahdollisuus nähdä haita!

Kiipesin ensimmäisen kerran kiven päälle (noin 10 metriä korkea) ja hetken ihmettelyn jälkeen hyppäsin veteen upouusi GoPro ranne-kiinnitys ranteessa. Jälkeenpäin voin todeta, että jatkossa ostan pelkästään aitoja GoPro kiinnityksiä! Samantien kun osuin veteen, tunsin ranteen kevenevän ja huomasin GoPron kadonneen. Kohdassa mihin hyppäsin oli noin seitsemän metriä syvää, joten ajattelin, että se löytyy suhteellisen helposti. Uin hakemaan snorklausvälineet ja aloitin kameran etsimisen. Samantien kävi ilmi, että juuri siinä kohdassa mihin kamera tippui, on paljon isoja koralleja. Voin sanoa, että paikoin oli usko koetuksella kun sukeltelin pohjaan lukemattomia kertoja. Kahden tunnin etsinnän jälkeen olin valmis miettimään jotain muita ratkaisuja. Menin rannalla oleviin sukellusyhtiöihin kyselemään jos voisin ostaa hupisukelluksen ja mennä divemasterin kanssa sukeltamaan ja etsimäään kameraa. Ikävä kyllä heillä ei ollut tarpeeksi henkilökuntaa siihen, joten jouduin palaamaan pettynein ajatuksin rannalle. Tässä vaiheessa luovuttaminen oli erittäin lähellä, koska videon katsottuanne voitte todeta millaisessa paikassa GoPro oli. Kuitenkin palasin vielä tekemään muutaman sukelluksen, ja kahden sukelluksen jälkeen löysin kuin löysinkin kameran korallien välissä olevasta raosta! Pelkäsin hieman laittaa käteni korallin sisään, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Käteni meni sisään koko käsivarren mitalla ja juuri ja juuri yletin nappaamaan kameran takaisin oikealla omistajalle!  Tämän jälkeen olin senverran puhki, että palasimme vain hotellillle makoilemaan altaalle. Hait jäivät tällä kertaa näkemättä! Seuraavana aamuna oli tiedossa ensimmäinen syvä sukellus. Deep Diving kurssilla ensimmäinen sukellus menee 24 metriin, toinen 30 metriin ja kaksi viimeistä 40 metriin. Meille tuli nitrot selkään kaikilla muilla paitsi kolmannella sukelluksella. Nitrox antaa siis lisää pohja-aikaa ja on turvallisempaa sukeltaa nitroxilla. Ensimmäinen sukellus oli ihan normaali eikä sielllä tehty mitäään ihmeellistä. Toinen oli erittäin mielenkiintoinen, koska menimme sukeltamaan HTMS Sattakut hylylle. Siellä piti navigoida kolmessakymmenessä metrissä hylyn ympäri ja johtaa muita. Asiaa vaikeutti se, että hylyn ympärillä vallitsi erittäin sakea termokliini (veden lämpötilan vaihtelu). Näkyvyys oli noin metri eteenpäin. Navigoin hylyn ympäri, vähän väliä tarkkailin onko divemaster ja Miku vielä perässäni. Sukellettuani ympäri käännyin katsomaan lisää ohjeita opettajaltamme. Häntä ja Mikua ei kuitenkaan näkynyt missään. Ilmeisesti he olivat kadottaneet minut lopussa ja olivat menneet termokliinin yläpuolelle katsomaan mistä kuplani tulevat. Muutaman minuutin odottelun jälkeen divemaster jo tulikin paikanpäälle ja jatkoimme matkaa hieman ylemmäs, missä oli Mikun vuoro navigoida hylyn ympäri. Loppusukellus meni ongelmitta ja tämän jälkeen päivä olikin pulkassa. Seuraavana päivänä menimme ensimmäisellä sukelluksella 40 metrin syvyyteen testaamaan iskeekö meihin typpinarkoosi, divemaster oli kirjoittanut yksinkertaisia kysymyksiä taululle, joihin vastasimme pohjassa. Kumpaankaan meistä typpinarkoosi ei vaikuttanut tuossa syvyydessä, ja vastasimme kaikkiin kysymyksiin oikein. Toinen sukellus oli jo ihan pelkästään hupisukellus, koska kaikki asiat oli käyty jo läpi. Sukelluksen jälkeen teimme vielä paperityöt ja valmistuimme täten syvään- ja nitrox sukellukseen. Nyt saan siis sukeltaa 40metrin syvyyteen asti.

Tanote Bay

Seuraavana päivänä otin vielä neljä hupisukellusta, koska halusin nähdä tiettyjä kohteita. Miku ei päässyt tällä kertaa mukaan, koska hänellä todettiin aamulla korvatulehdus. Ensimmäinen sukellus oli taas hylylle. toinen oli White Rockille, kolmas Shark Islandille ja viimeinen Kong Kongille. Näillä sukelluksilla olimme noin 50 minuuttia pinnan alla. Kaiken kaikkiaan sukelsin siis Koh taolla yhteensä 12 sukellusta ja tein kolme sukelluskurssia. Näillä määrillä sain käteeni Spesify diver kortin. Kaiken kaikkiaan sukellus on erittäin hauskaa puuhaa mitä suosittelen kaikille! Myöskin jos eksytte Koh Taolle suosittelen lämpimästi Koh Tao Diversia. Ryhmät ovat pieniä, joten opetuksen taso on hyvää. Laivalla saa myös kokoajan hedelmiä, teetä, kahvia ja keksiä. Minulla jäi pelkkää positiivista sanottavaa, ja aionkin joskus varmasti palata Taolle sukelluksen merkeissä.

Näkymä Tommys Resortin (meidän hotelli) kallioilta.

Viimeiset päivät Taolle menivät vain rentoutuessa ja Mikun korvatulehdusta parannellessa. Phanganille siirryimme 26 päivä. Tao on erittäin mukava saarii vain viettää aikaa ja hengallla. Saarella ei ole paljoa yöelämään ja kaikki tuntuvat sukeltavan kokoajan. Jos eksyt lähelle kannattaa ehdottomasti katsastaa meininki!

-Kim Miettinen

Lao Lao vai Beer Lao?

Laosin rajalle saavuimme joskus seitsemältä aamulla. Rajahommat sujuivat helposti ja jatkoimme matkaamme kohti UNESCON maailmanperintökohde Luang Prabangia. Vähän jäi epäselväksi miksi koko kaupunki on maailmanperintökohde, mutta kai se sitten on. Luang Prabangiin tulimme kahdeksalta illalla, ja pitkän matkan jälkeen oli mukava päästä samantien hostelliin ja makuulle. Illalla kävimme vain kiertämässä night markettia ja menimme suhteellisen ajoissa nukkumaan. Seuraava päivä oli pyhitetty rentoutumiselle ja ohjelmassa ei ollut yhtään mitään. Illalla vuokrasimme skootterin seuraavan päivän retkeä varten. Tiedossa oli reissu Kuang Si vesiputouksille. Kuang Si putoukset on siis Luang Prabangin suurin kohde missä kannattaa ehdottomasti käydä! Vesiputoukset ovat erittäin hienot ja uimaankin pääsee useilla altailla. Me koimme parhaaksi ideaksi mennä putouksen alkulähteille, joten kiipesimme ylös ja löysimme "do not enter" kylttien takaa parhaat altaat. Kuten kaikkialla Kaakkois-Aasiassa, Etelä-Korealaiset olivat vallanneet kaikki uimapaikat alhaalta, joten oli ihan hyvä, että pääsimme omaan rauhaan ylös. Putouksilla vierähti koko päivä ja tulimme takaisin kuuden aikoihin kaatosateessa ajellen. Täytin myös tuona päivänä 21, joten illalla menimme syömään hyvin. Mitään suurempia juhlimisia ei ollut tiedossa, koska Luang Prabang on rauhallinen kaupunki missä ei oikein tapahdu mitään. Kaupungin läheisyydessä on myös toiset vesiputoukset, mihin menimme kuudes päivä. Perillä odotti mukava yllätys. Ainakin saatiin nähdä miltä näyttää vesiputoukset ilman vettä. Lipunmyyjä kyllä kehui, että siellä on vettä tarpeeksi uimista varten.

Vasen alapeti kuvassa oli huoneeni kolmenkymmenen tunnin ajan

Putousten ensimmäinen '' suljettu'' allas

Tällaisia paratiisin omia uima-altaita oli kymmeniä!

Tad Saen vesiputous! Kyllähän tohon nyt voi mennä uimaan.

 Lähtö Vang Vieniin koitti seitsemäs päivä aamulla. Minibussi-matka kesti noin seitsemän tuntia (200km). Oli mielenkiintoista pysähdellä puolen tunnin välein jäähdyttämään bussia. Vang Vien on erittäin suosittu reppureissaajien kohde johtuen tuubaamisesta. Tuubaamisen ideana on vuokrata täytetty traktorin sisäkumi päivän ajaksi ja kellua jokea pitkin baarista toiseen ja juhlia täysillä. Tänne jämähdin viikon ajaksi, ja sieltä ei ole oikein kuvamateriaalia olemassa, koska en uskaltanut ottaa kameraa mukaan joelle. Mutta sen voin luvata, että hauskaa oli! Miku lähti Vientianeen muutama päivä minua aiemmin, joten hengailin muutaman britin kanssa loppuajan. Viikko Vang Vienissä verotti lukuisien haavojen jalassa, tulehtuneen nilkan ja kurkkukivun verran. Siltikin ehdottomasti haluan uudestaan Vang Vieniim joskus lähivuosina! Kävimme myös Blue Lagoonilla, joka ei kylläkään ole laguuni vaan joki, ja siellä olevssa isossa luolassa. Luolaan suositellaan otettavan mukaan päälamppuja, mutta luulimme, että muutama kännykän taskulamppu riittää. Eihän se tietenkään riittänyt ja luolan perälle päästyämme toisesta loppui vielä akku. Sitten sooloilimme pilkkopimeässä luolassa yhden taskulampun kanssa. Voin sanoa, että se ei riitä neljälle pojalle. Vang Vienistä lähdin Vientianeen 13. päivä. Taskuun jäi huikeita kokemuksia ja lukuisia uusia tuttavuuksia.

Blue Lagoon

 Vientianessa tapasin Mikun ja menimme dormiin pariksi yöksi. Sieltä lensimme Bangkokkiin 15. päivä. Vientiane on varmastikkin tylsin pääkaupunki missä olen ikinä ollut. Siellä tuntui, että kaksi päivää on jo liikaa, koska siellä ei yksinkertaisesti ole mitään tekemistä. Se onkin monelle pakollinen stoppi matkalla pohjois- tai etelä-Laosiin. 

Tällä hetkellä olemme siis Koh Taolla sukeltamassa. Siitä lisää seuraavassa tekstissä.

-Kim Miettinen

Beautiful Halong Bay.

Viime tekstin jälkeen on kirjoittaminen jäänyt hieman vähemmälle. Aika onkin kulunut aika nopeasti ja tässä välissä olemme ehtineet käydä Hanoissa ja Halong Baylla, Luang Prabangissa ja Vang Vienissä Laosissa ja Laosin pääkaupungissa Vientianessa, josta lensimme eilen Thaimaahan. Nyt siis olemme Bangkokissa

  Jos kirjoittaisin kaikesta mitä olemme tehneet viimeisten viikkojen aikana, niin tästä tulisi aivan liian pitkä teksti. Joten kirjoitan ensin Vietnamin loppuosan ja seuraavassa tekstissä Laosista.

  Saigonissa loppuaikana hengailimme Hennin ja Riinan kanssa. Käytiin city-eläintarhassa, mutta muuten ei tehty mitään erikoista (taaskaan). Tuntuu, että kaikki päivät millon ei olla suunniteltu mitään ihmeellistä niin hengaillaan vaan huoneessa tai pelaillaan bilistä. Lensimme Hanoihin 27.6. Hanoissa olimme kaksi päivää, jona aikana kiertelimme kaupunkia ja hankimme aurinkorasvoja sun muita tärkeitä tuotteita Halong Bayta varten. Vertailimme Hanoissa kaikkia eri risteily vaihtoehtoja Halong Bayta varten. Halong Bay on siis yksi Vietnamin helmistä ja se on myöskin UNESCON maailmanperintökohde. Jostain ihmeen syystä päädyimme Signature Cruise yhtiön kalliiseen viiden tähden risteilyyn. Sisältäen täyden ylläpidon kolmeksi päiväksi ja kahdeksi yöksi. 

Saigon Zoo

  Maanantai aamulla 29.6 lähdimme mini-bussilla kohti Halong Bayta. Matka sinne kesti neljä tuntia muutamalla pysähdyksellä. Kun saavuimme paikanpäälle niin näky oli sanoinkuvaamaton. Meidät vietiin risteily-yhtiön aulaan, jossa teimme check inin, jätimme rinkat henkilökunnan hoidettavaksi ja odottelimme jonkun aikaa. Hetken kuluttua meitä tultiin hakemaan pienemmällä veneellä. Meitä oli 20 asiakasta, kaikki muut olivat yli 30v pariskuntia, joten tiedossa oli aika rauhallinen risteily. Se sopi meille paremmin kun hyvin, koska suunnitelmissa oli pelkkää chillailua ja maisemista nauttimista. Risteilyn alussa kaikki kokoontuivat ravintolaan, jossa matkanjohtaja kertoi meille ohjelmasta ja laivan säännöistä. Sitten jatkoimme huoneisiimme, jossa matkatavaramme jo odottivat meitä. Nopeasti kävi ilmi, että rahat eivät menneet hukkaan. Hyttimme todellakin oli viiden tähden tasoa sisältäen jacuzzin ja jopa lämmitetyn wc-penkin (Iskä jos luet tätä niin sellainen on pakko hankkia myöskin suomeen!) Lounaan jälkeen risteilyllä oli ohjelmassa matka kelluvaan kalastuskylään. Sen tarkoituksena oli kai näyttää paikallisten kalastajien elämää keskellä Halong Bayta. Kuitenkin omasta mielestäni se nimenomainen ''kalastajakylä'' oli pistetty pystyyn ainoastaan turisteja varten, ja kierros siellä päättyikin ''yllättäen'' helmifarmin omaan myyntiliikkeeseen.  Lopuksi meillä riitti ''juuri ja juuri'' aikaa vielä tipata rahaa kaikille paikallisille. Voitte arvata mikä oli meidän kanta tähän systeemiin. Tämän kierroksen jälkeen meillä oli hieman aikaa uida veneen läheisyydessä, meidän pettymykseksi emme kuitenkaan saaneet hyppiä laivan katolta alas. Loppu ilta kului päivällisen ja auringonlaskun merkeissä, jonka jälkeen vetäydyimme hyttiin nukkumaan. Aamulla heräsimme aikaisin buffet aamiaselle, otimme muutaman tunnin aurinkoa ja yhdentoista aikoihin lähdimme melomaan luoliin. Meloimme tunnin verran ja palasimme Mikun kanssa veneelle hyppimään kun muut vielä meloivat puolen tunnin verran. Matkanjohtajamme vaihtui täksi päiväksi, joten saimme vihdoin hyppiä myöskin kannelta. Sieltä jatkoimme rannalle ottamaan aurinkoa. Illalla päivällisen jälkeen saimme kokeilla mustekalan kalastusta. Kukaan ei tietenkään saanut kalan kalaa, koska laivan kaikki öljyt sun muut valuivat juuri siinä kohtaa ulos missä kalastimme.. Aamulla heräsimme taas erittäin aikaisin ja tiedossa oli päiväretki Yllätys Luolaan, kyllä, luolan nimi on Suprise Cave. Luola itsessään oli aivan mahtava. Sinne mennään aluksi pienessä luolassa ja se laajenee loppujen lopuksi aivan järisyttävän kokoiseksi. Harmittaa kun ei ollut puhelinta mukana ja goprolla ei oikein saa hyviä kuvia pimeistä huoneista. Luolan jälkeen oli aika palata laivalla, nauttia brunssi ja pakata tavarat. Tulimme takaisin Halong Bayn satamaan joskus yhden aikoihin ja meillä oli kuljetus takaisin Hanoihin, jonne saavuimme viideltä. Risteilymmä maksoi siis 200e per henkilö. Liput olivat kalliit, mutta suhteessa aika halvat, koska saimme niihin ison alennuksen. Oikea hinta lipuille olisi ollut 600e/henkilö, mutta ilmeisesti he tarvitsivat laivan täyteen ja on low season niin hinnat ovat selkeästi alhaisempia näihin aikoihin. Saimme todellakin rahalle vastinetta! Ruoka oli aivan loistavaa ja laivan ja henkilökunnan taso erinomainen! Suosittelen lämpimästi jos joskus eksytte Hanoihin. Halong Baylta jäi mieleen loppumattomat karstivuoret, jotka sojottivat merestä pystysuorina. En ole pitkään aikaan kokenut hienompia maisemia missään päin maailmaa.

Beautiful Halong Bay!

Näistä maisemista ei saa tarpeekseen.

  Hanoissa olimme vielä yhden yön. Ostimme seuraavalle päivälle liput Luang Prabangiin menevään yöbussiin. Liput maksoivat 44 dollaria ja ne olivat halvimmat mitkä löysimme.

  Seuraavassa tekstissä jatkan menneestä kirjoittamista Laosin verran ja sitten toivottavasti saan blogin ajantasalle. Huonosta internet-yhteydestä johtuen pääsen lisäämään kuvia vähän jälkijunassa, tärkeintö oli kuitenkin saada tämä teksti ulos ettei tule liian pitkää taukoa kirjoittamisesta.

Ps. Lisäsin myös tohon sivuun oman Instagram feedini, se on aika köykäisen näköinen, mutta eiköhän se nyt aja asiansa ennen kuin opin laittamaan sen vähän paremmin. Siitä pääsee aika mukavasti seurailemaan realiajassa mun tekemisiä ympäri vuoden.

-Kim Miettinen

Angkor Watia ja Vietnamia

Kesäkuun 14. päivä oli aika pakata rinkka ja suunnata taas kerran Bangkokiin. Sieltä jatkoin saman tien Kambodzhaan ja Siem Reapiin, missä Miku ja Osku jo olivat odottelemassa. Sinä iltana ei tehty oikein mitään, koska oli jo suht myöhä ja mulla oli vuorokauden matkustus takana, Kambodzhan viisumin sain helposti ja mitään ongelmia ei ollut.

 Seuraavana aamuna oli vuorossa aikainen herätys. Tuktuk oli tilattu 4.45 hostellin eteen, se ei kuitenkaan ikinä ilmestynyt ja menimme kadun viereen huutelemaan taksia meille. Sen saatuamme aloitimme matkamme kohti Angkoria. Angkorin temppelialue on siis Kambodzhan suurin nähtävyys ja siellä sijaitseva Angkor Wat temppeli on maailman suurin. Koko päivä meni kierrellessä temppeliltä toiselle, meillä oli koko päivän tuktuk-kuski mukana, jonka palveluista maksoimme 15 dollaria. Angkorin alue oli yksi hienoimmista paikoista missä olen koskaan ollut. On käsittämätöntä miettiä, miten ne kaikki temppelit on aikoinaan saatu pystyyn. Angkor Watia kutsutaan Khmer-valtakunnan arkkitehtuurin huipentumaksi. Ja sitä se todellakin on! En oikein pysty kirjoittamalla hehkuttamaan näitä temppeleitä tarpeeksi. Sinne paikanpäälle on itse mentävä ennen kuin pystyy oikeasti tajuamaan temppeleiden hienouden. Keskiviikkona otimme bussin Phnom Penhiin. Siellä ei oikein tehty mitään ihmeellistä. Kambodzha jäi multa nyt melkein kokonaan väliin. Alun perin oli tarkoitus olla siellä Kesäkuun alusta kaksi viikkoa, mutta erinäisistä syistä pääsin lähtemään reissuun vasta 14 päivä, niin Miku ja Osku oli ehtinyt olla siellä jo sen kaksi viikkoa. 

Majesteettinen Angkor Wat

 Torstaina Osku lensi takaisin Suomeen ja me otimme bussin Vietnamiin ja Ho Chi Minh Cityyn. Rajan ylitys meni sujuvasti ilman ongelmia. Suomalaisilla on Vietnamiin viisumivapaus 14 päivän ajan, joten mitään viisumeita ei tarvinnut. Passiin vaan leimat ja takaisin bussiin. Saavuimme Saigoniin joskus neljän aikoihin iltapäivällä ja aloitimme raastavan hostellin etsimisen. Olimme katsoneet muutaman paikan valmiiksi, mutta niiden osoittautuessa huonoiksi löysimme meille huoneen Budget Hostellista (15$), paikallisen reppureissaaja kadun Bui Vienin vierestä. Perjantaina oli vuorossa vesipuistossa vierailu. Lähdimme Dam Sen vesipuistoon kahdentoista maissa ja vietimme siellä hauskan päivän. Illalla oli odotettu Saigon Pub Crawl. Tämä tapahtuma oli todellakin kaiken sen hehkutuksen veroinen, mitä se Tripadvisorissa oli saanut osakseen. Hauskaa riitti ja tutustuimme mahtaviin uusiin ihmisiin illan aikana. Lauantai meni huoneessa makoillessa ja edellisestä illasta palautuessa. Illalla kävimme elokuvassa jossain ostoskeskuksessa, jonka jälkeen saimme kutsun lähteä ulos Israelilaisten kavereiden kanssa. Miku jäi nukkumaan huoneeseen ja lähdin viettämään heidän kanssaan iltaa. Hauskaa oli taas ja sunnuntaikin meni oikeastaan löysäillessa. Kävimme illalla vuokraamassa skootterit seuraaville päiville

 Maanantai aamulla heräsimme seitsemältä, otimme skootterit alle ja suuntasimme Mui Nea kohti. Alun sekoilujen jälkeen löysimme oikean tien ja oikeastaan ajoimme suoraa tietä eteenpäin noin neljä tuntia, kunnes skootterini pamahti rikki. Hetken siinä kiroiltiin tilannetta, kunnes löysimme huoltamon. Tunnin päästä skootteri oli taas kunnossa ja lompakko hieman kevyempi. Kai nää on tällaisia menoja mille ei oikein mitään voi. Saavuimme Mui Neen. Mui Ne on ainakin näin kesäisin erittäin hiljainen kohde. Huippu hotelleja on kyllä satoja, mutta asiakkaita on noin yksi per hotelli. Tästä syystä saimme aivan huikean huoneen neljän tähden hotellista kymmenen dollarin hintaan! Mukava välillä olla hienoissakin majoituksissa. Ajomatka Mui Neen kesti meiltä yhteensä yhdeksän tuntia kaikkien sekoilujen jälkeen. Perillä paljastui, että vahvasta pilvikerroksesta huolimatta olimme palaneet täysin käsistä ja hartioista. Siitä johtuen Mui Nessa vain makoilimme huoneessa ja hoidimme palovammoja. Ihan hyvä olla ihan rauhassa hetken, koska kohta pääsee taas liikkelle. Eilen matka jatkui takaisin Ho Chi Minh Cityyn. Ajoimme eri reittiä, ettei koko ajomatka olisi vain suoraa tietä. Rantatie osottautuikin erinomaiseksi valinnaksi. Tiellä oli uskomattomat maisemat ja kokoajan koskematonta rantaa vieressä.

 Vähän ennen Saigonia pääsimme tutustumaan paikalliseen poliisiratsiaan. Skootterin nopeusrajoitus on moottoriteillä 40km/h, mikä käytännössä tarkoittaa, että kaikki ajaa niin kovaa mitä skootteri kulkee. Me ajoimme noin kuuttakymppiä eli ihan asiallisista syistä meidät pysäytettiin. Näytimme ajokortit, jotka kelpasivat. Oikeasti Vietnamissa tarvitsee kansainvälisen ajokortin. Sen jälkeen alkoikin kusetus, ajokortteja emme saaneet takaisin, jonka jälkeen poliisi selosti meille vietnamiksi ison liudan liikenne rikkeitä. Kukaan poliiseista ei puhunut sanaakaan englantia, joka helpotti meidän asemaa suunnattomasti. Meille piirrettiin paperille, että ajoimme 75km/h, eli meillä olisi ollut noin 35 kilometriä tunnissa ylinopeutta, joka tarkoitti poliisin mukaan 2,5 miljoonan dongin sakkoja. Olin juuri kuluttanut viimeiset dongini bensaan, näytin poliiseille kiltisti tyhjää lompakkoa, josta he toki hermostuivat täysin. Tämän jälkeen taas kerran joku selitti meille kauan vietnamiksi jotain asiaa. Meidät laitettiin syrjään seisomaan, jonka aikana poliisit sakottivat Vietnamilaisia mopoilijoita. Hetken kuluttua yksi poliiseista tuli kuiskimaan korvaan jos meillä olisi antaa 200000 dongia. Näytin edelleen tyhjää lompakkoa ja ilmoitin, että ainoat rahat mitä minulla on mukana on pieni nipppu Thaimaan bahteja. Taas poliisi hermostui ja samalla he alkoivat varmaankin tajuamaan, että helppoa rahaa ei ole meiltä tulossa. Hetken kuluttua yksi poliiseista tuli ja piirsi nyt rahasummaksi paperille yhden miljoonan. Taas kävin läpi, että dongeja ei ole. Kiltti poliisi-setä repäisi tämän jälkeen ne muutamat Thaimaan rahat lompakostani ja heitti ajokorttimme maahan ja saimme näin poistua sakot maksaneena paikalta. Eli siis tässähän oli kyse ihan pelkästä poliisien lahjonnasta ja helposta rahasta heille. Kaikki Vietnamilaiset maksoivat 200000 dongia sakkoja, ja meiltä kysyttiin moninkertaista summaa tähän verrattuna. Kuitenkin tyhmää (ja tyhjää lompakkoa) esittämällä tästä tilanteesta päästiin suhteellisen helposti pois.

 Liikenne Vietnamissa on aika kaoottista. Saigonissa on varmaan enemmän skoottereita kuin ihmisiä. Pitää olla suht hereillä kokoajan. Välillä jotkut tekee sellaisia ratkaisuja, että niissä ei ole mitään järkeä ja vastaantulevien kaistalla on ihan normaalia painaa eteenpäin. Maantiellä kun ajaa, niin siellä voi tulla tiellä oikeastaan ihan mitä tahansa vastaan. Lehmät on aivan normaali näky keskellä tietä, koiria, pikkulapsia ja erilaisia eläimiä näkyy jatkuvasti ja kokoajan pitääkin olla hereillä. Kaiken kaikkiaan Vietnamissa on omasta mielestäni helppo ajaa. Menee vaan samalla asenteella kun Thaimaassa, eli rohkeasti vaan ja ei saa lähteä pelkäämään.

Mui Nen hotellista näköala!

Reissusuunnitelmista sen verran, että lauantaina on tarkoitus lentää täältä Hanoihin. Näin ollen skippaamme koko keski-Vietnamin, mutta rajallinen aika rajoittaa tekemisiämme. Hanoista jatkamme suht nopeasti Laosiin ja Luang Prapangiin. Vietämme Laosissa muutaman viikon ja siirrymme Koh Taolle Thaimaahan sukeltamaan. Sen jälkeen on vuorossa full moon-juhlat Phanganilla, jonka jälkeen jatko on vähän epäselvää. Alunperin piti mennä Myanmariin Elokuun ajaksi, mutta voi olla, että suunnitelma muuttuu Heinäkuun aikana.

-Kim Miettinen

Phuket

Saavuimme siis Phukettiin uskomattoman sähläyksen jälkeen yölaiva + lava-auto+minibussi+lava-auto+minibussi+minibussi+taksi yhdistelmällä. Tämä ''seikkailu'' kesti helvetin kauan ja oli uskomaton farssi, missä hermot olivat äärimmäisen kireällä. Yölaivan jälkeen meidät vietiin lava-autolla Surat Thanin keskustaan jollekkin hämärälle syrjäiselle kujalle. Meille ilmoitettiin, että odottakaa tässä kolme tuntia. Kellohan oli siinä vaiheessa 4.30. Jotenkin aika meni siinä istuskellessa, ja meidät tultiin hakemaan jollain kulkuneuvolla seuraavaan paikkaan, jossa taas odotimme jonkun aikaa. Tätä tapahtui kolme kertaa ja aina meidät vietiin seuraavalle odotuspaikalle missä meille yritettiin myydä ''halpaa kyytiä'' suoraan Patongille. Vihdoin ja viimein kaikki ymmärsivät, että emme halua ostaa mitään erityispalvelua, vaan maksoimme jo hinnan Phukettiin. Lähdimmekin sitten minibussilla matkaan ja selvisimme vihdoin Phukettiin noin kahdelta päivällä.

 Yölaiva

Onneksi laivassa oli runsaasti tyhjiä paikkoja!

Phuketista ei oikein jäänyt mitään ihmeellistä mieleen. Kaksi vuotta sitten, kun oltiin täällä. Päätarkoituksena oli bilettäminen, ja silloin Phuket ja Patong Beach oli ehdottomasti hyvä kohde. Tällä kertaa pettymys oli suuri, koska päätarkoituksena ei ollutkaan se bilettäminen. Toki kävimme yöelämässä, mutta tulimme jo suhteellisen aikaisin takaisin hotellille. Edelleen shokkina oli kalliimpi hintataso verrattuna off-seasoniin.

Saavuimme Patongille ja etsimme majoitusta varmaan kaksi tuntia. Sitten käytännössä luovutimme, ja otimme jonkun suht ''halvan'' hotellin (1200bath). Maksoimme sen neljäksi yöksi. Veimme kamat huoneeseen ja suunnistimme food marketille. Jungceylon on siis Patongin isoin ostoskeskus, jonka alakerrassa on aivan mahtava ja halpa ruokapaikka! Suunnistakaa siis sinne jos joskus Patongille eksytte. Paluu matkalla kävimme ostamassa ison ämpärin jostai kaupasta ja väsäsimme bucketin huoneessa. Siirryimme jossain vaiheessa walking streetille, josta tarkoituksena oli löytää viime reissun ''vakiobaari'' White Elephant. Pettymys oli suuri, kun huomasimme, että se oli korvattu jollain muulla. Menimme siitä Hollywoodiin, jossa olimme muutaman tunnin ja palasimme nukkumaan.

Seuraavana päivänä olikin ohjelmassa Jessen syntymäpäivä! Ja skootterien vuokraus, sekin oli Phuketissa hieman Koh Phangania kalliimpaa. Ajelimme Mikun kanssa saarta ympäri. Jesse oli hieman kipeä, joten hän jäi huoneeseen lepäämään iltaa varten. Ajoimme Patongilta saaren etelä-osan ympäri Phuket Towniin asti, jossa kävimme ostoskeskuksessa pyörimässä ja miettimässä Jesselle lahjaa. Lopulta saavuimme auringin laskiessa takaisin Patongille ja lähdimme palauttamaan skoottereita ja syömään. Matkalla Jungceyloniin Jesse meni edeltä, joten ostimme Mikun kanssa lahjan. Menimme alakerran ruoka-osastolle, jossa tapahtui lahjan julkistamis tilaisuus. Mukana antamassa lahjaa oli meidän vakiokokkimme. Illalla suuntasimme taas Hollywoodiin, olimme siellä noin tunnin ja menimme nukkumaan. Seuraava päivä oli pyhitetty night marketille. Heräsimme myöhään ja emme tehneet mitään ihmeellistä. Illalla suuntasimme night markeille. Onnistuimme ajamaan sen ohi, ja sähläsimme muutaman tunnin sitä etsiessä. Vihdoin löysimme sinne, kävimme syömässä ja hieman kiertelemässä. Menimme suoraan nukkumaan kun palasimme huoneelle

Lahjan julkistamis tilaisuus!

 Meidän tie vei ruoka-osastolle aika nopeasti.

Phuketissa ehkä eksoottisinta oli kokea yölaiva+matka Phukettiin, koska siellä oli oikeastaan aika tylsää. Mitään ei oikein voitu tehdä mikä olisi sopinut meidän budjetille. Loppujen lopuksi ostimme lentoliput Bangkokkiin, jossa vietimme matkan viimeiset päivät.

-Kim Miettinen

Koh Phangan

Moikka taas!

Viime tekstistä on jo vierähtänyt tovi, ja olemmekin palanneet Suomeen tässä välissä. Kirjoitan erikseen kolme tekstiä Phanganista, Phuketista ja Bangkokista.

Saavuttuamme Koh Phanganille otimme taksin suoraan samaiseen bungalow mestaan, missä viime reissullakin majoituimme. Saavuttuamme Charung Bungalowille Haad Rinin rannalle, kävimme katsomassa huoneen ja hintakin tyydytti niin otimme sen eikä alettu turhaan kiertelemään ympäri saarta. Taidettiin säästää muutama hikipisarakin tämän ratkaisun avulla. Ensimmäinen päivä otettiin vaan iisiä, eikä tehty oikein mitään erikoista. Esittelin Mikulle ja Jesselle vähän Haad Rinin paikkoja ja nautimme huoneestamme näkyvästä merinäköalasta. Saimme siis huoneen aivan rannalle ja parvekkeemme oli suoraan merelle päin!

 Menossa laivaan ja suuntana Koh Phangan!

 Huone ihan hyvilllä mestoilla 

Muutenkin Koh Phanganilla elettiin aika rauhallisissa merkeissä. Toisena päivänä otettiin skootteerit alle, ja lähdimme valloittamaan viidakon keskellä olevaa Bottle Beachiä. Sinne menikin aika karu hiekkatie melkeen suoraan alaspäin. Skootterilla jos ajoi kaksi päällä, niin jarrut eivät kestäneet mitenkään, joten yhden piti kävellä. Muutoksia oli tullut sen verran, että kahden vuoden takainen saaren läpi kulkeva surkea hiekkatie on muuttunut moderniksi asfalttitieksi. Se on varmasti hyvä ulkomaalaisia kohtaan, mutta jonkunlainen fiilis siitä on kadonnut. Erityisesti ikävä tuli ''Last stop before jungle'' kylttiä! Bottle Beach ei missään nimessä ollut akiken hehkutuksen arvoinen autioranta. Vaan sielläkin oli, ikävä kyllä monta hotellia ilmestynyt rannalle. Me ei siis siellä kauaa viihdytty, Jesse halusi takaisin Haad Rinille ottamaan aurinkoa, joten heitettiin Jesse sinne ja jatkettiin Mikun kanssa saaren kiertelyä. Pakko sanoa, että Thaimaan saarilla on varmasti parasta mitä voi olla tuo skoottereilla ajelu, vuokraus ja bensa on halpaa ja voi ajaa ihan minne ikinä haluaa. Me kierrettiin melkein koko saari ja päädyttiin huikealle näköalapaikalle! Ainoa asia vaan oli se, että sielläkin oli hienoa maisemaa alettu pilaamaan varmasti hotellin rakentamis puuhilla. Sieltä sitten ajettiin takaisin Haad Rinille ja aurinko olikin jo laskenut. Pelailimme korttia parvekkeella ja menimme nukkumaan.

 Tässä vähän esimerkkiä, miten hienosta maisemasta saadaan ei niin hieno maisema..

Tässä sama maisema ilman rakennustyömaata, huomaatteko mitä tarkoitan?

Phanganilla ollessamme sattui olemaan Half Moon Partyt, joten pakkohan ne oli käydä katsastamassa, nukuttiin pitkään ja koko päivä meni vain loikoillessa rannalla ja illan tullen aloimme valmistautumaan juhliin! Illan nesteytyksenä toimi kaksi jättikokoista buckettia, joilla pääsi ihan hyviin fiiliksiin. Sitten vaan taksi alle ja viidakkoon! Monesta paikasta olen kuullut, että Half Moonit olisi Full Mooneja paremmat. Omasta mielestä voiton vie selkeästi Full Moonit, vaikkakin Half Moonit ei kalpene melkein yhtään niiden rinnalla. Sisäänpääsy oli 1000 bathia, eli noin 30 euroa, sisältäen yhden ilmaisen juoman/bucketin. 30 euroa on aika suolainen hinta Thaimaassa, se tietää käytännössä päiväbudjetin tuplaantumista, ellei jopa triplaantumista. Myöskin kaikki juomat olivat kalliita. Ilta meni kuitenkin loistavasti ja palailtiin huoneeseemme joskus kuuden aikaan aamulla. Kuvia ei ikävä kyllä ole, koska allekirjoittaneelta varastettiin kännykkä, jossa kaikki kuvat olivat.

Loppuaika Phanganilla meni rannalla makoillessa ja rentoutuessa. Kävimme myöskin Wipeoutissa, joka on edelleen loistavaa viihdettä ja hyvää treeniä yläkropalle! Jossain vaiheessa kävimme ostamassa liput yölaivaan suuntana Phuket (700 bathia). Ja tiistaina meitä tultiin noutamaan joskus kahdeksan aikoihin kämpiltä. Koh Phanganilla vierähti siis viisi päivää. Varmasti matkamme parasta aikaa vietimme juurikin tuolla saarella! Hinnat olivat Koh Taon hintatasoa alempana, ja ihmisiä ei ollut liikaa missään, joten aika täydellisessä rauhassa sai olla, vaikka majoituimmekin Phanganin ''bilerannalla''.

-Kim Miettinen