keskiviikko 19. elokuuta 2015

Climping to the top of a haunted scyscraper!


Bangkokiin saavuimme aamulla joskus seitsemän aikaan. Otimme huoneen guesthousista läheltä Khao Sania. Siellä meillä oli suunnitelmissa Ghost Towerin valloittaminen! Se on ollut joka ikinen kerta Bangkokissa ollessa tarkoitus käydä kiipeämässä, mutta jostain syystä se on aina siirtynyt seuraavaan kertaan. Onneksemme ollaan nykyään useammin Bangkokissa vuoden aikana kun Helsingissä, niin uusia mahdollisuuksia tulee usein.

Ghost Tower on siis hylätty pilvenpiirtäjä, jonka rakennus jäi täysin kesken Thaimaan talouden romahdettua 1997. Oikea nimi pilvenpiirtäjälle on Sathorn Unique Tower. Se sijaitsee Sathornin alueella Bangkokissa, jonne pääsee helposti esimerkiksi MBK:lta skytrainilla. Paikalliset uskovat, että rakennuksessa kummittelee, joten he suhtautuvat aika pelokkaasti puheisiin sinne menosta. Me menimme ensimmäisen kerran paikanpäälle neljäs päivä aamu kymmenen aikoihin. Vain tajutaksemme, että rappuset yläkerroksiin on suljettu lukoilla. Paikalliset kertoivat meille, että vartija tulee avaamaan lukot aina viideltä iltapäivällä. Senhän olisi tietenkin voinut lukea internetistä, mutta eihän me tajuttu. Tämän jälkeen otimme taksin hotellille ja kävimme lenkillä paahtavassa auringossa. En suosittele lenkkeilyä Bangkokissa kello 12 kun aurinko paistaa suhteellisen tulisesti. Illalla kävimme elokuvissa ja menimme sen jälkeen nukkumaan.


Seuraavana päivänä suunnistimme MBK:hon, jossa teimme hieman ostoksia ja suuntasimme viiden aikoihin Sathorniin. Tällä kertaa ei tarvinnut edes kiivetä aidan yli. Vaan vartija tuli avaamaan portit meille. Maksoimme pienen lahjuksen lukkojen avaamisesta ja alotimme kiipeämisen pilvenpiirtäjän katolle. Oli aika surrealistinen fiilis nähdä kerros kerrokselta tyhjiä melkein valmiita huoneita. Suunnistimme taskulamppujen valossa ylöspäin. Kerroksia kiivettävänä oli 47. Saavuimme rakennuksen katolle missä oli jo muitakin reissaajia. Sieltä avautui aivan uskomattomat näkymät koko Bangkokin kaupunkiin! Muutenkin kävellessämme ympäri pilvenpiirtäjän katolla ja ihaillessamme maisemia, ei oikein tajunnut millaiseen paikkaan on taas kerran tullut mentyä. Hylätty rakennus, joka on yksi Bangkokin korkeimmista, josta voi tippua vain kävelemällä reunan yli. Jos olisi korkean paikan kammo niin ei olisi varmastikkaan mitään toivoa hengailla tuolla. Vietimme ylhäällä noin tunnin. Otimme valokuvia ja muuten vaan katseltiin paikkoja. Monet jäivät vielä odottamaan auringonlaskua, mutta olemme nähneet niitä jo liikaa reissun aikana nii lähdimme suuntaamaan alaspäin. Vihdoinkin voin vetää Bangkokin Ghost Towerin yli omalta ämpäri listaltani! Ja taas kerran on pakko sanoa, että jos Bangkokiin eksyt, niin ole hyvä ja suuntaa askelmerkkisi ihan ensimmäisen Sathorniin ja siellä tiettyyn kummittelevaan rakennukseen!




Ei oikein hymyilyttänyt katon reunalla istuessa!

Bangkokin aikana ostelimme tuliaisia ja teimme viimeisiä hankintoja, koska kuudes päivä oli tiedossa lento Roomaan ja sieltä edelleen seitsemäs päivä Suomeen. Tarkoituksenahan oli alunperin jatkaa tästä Myanmariin. Se suunnitelma muuttui jossain Vietnamin kohdilla lennoksi Roomaan ja sieltä piti mennä Barcelonaan ja kierrellä vielä muutama viikko Euroopassa. Kuitenkin jääkiekko kauden alku ja uuden seuran löytyminen tulivat väliin. Siitä jatkankin sitten seuraavassa tekstissä!


Tämä kahden kuukauden reissu oli ihan uskomaton juttu. Ehdottomasti joskus on vielä palattava Laosiin ja Vang Vieniin! Myöskin Vietnam jäi vähän vajavaiseksi, varsinkin Vietnamin keski-osat. Nyt on kuitenkin Kaakkois-Aasiassa oltu viime vuosien aikana ihan tarpeeksi. Varsinkin Thaimaassa. Seuraava reissu suuntautuukin johonkin eri maanosaan. Vielä on kuitenkin tulevaisuudessa Indonesia käytävä läpi. Myöskin Papua-Uusi-Quinea kiinnostaa erittäin paljon! Aasiassa on myös Japani, joka kiinnostaa erittäin paljon. Oikeastaan voisin kirjottaa tähän aika pitkän listan maista joissa pitäisi päästä käymään. Noh, yksi kesä kerrallaan aina muutama maa lisää! Blogi tietenkin jatkuu ympäri vuoden, koska pelaan jatkossakin ulkomailla jääkiekkoa.


-Kim Miettinen

maanantai 10. elokuuta 2015

Best island in Thailand!

Ei haittaa mitä teen Kaakkois-Aasiassa, millaiset suunnitelmat minulla on tai millä aikataululla olen liikenteessä. Päädyn aina Koh Phanganille jossain vaiheessa. Siellä vaan vetävät puoleensa, lähes tyhjät tiet, tekemistä löytyy joka päivälle mm. Wipeoutin ja Slip and Flyn muodossa, hyvät biletys mahdollisuudet ja rento tunnelma. Phangan on myös selkeästi halvempi kuin Koh Samui tai Koh tao.

Kuva Slip and Flysta. Huono laatu, mutta saatte idean kompleksista. Isosta hyppyristä lentää noin kahdeksan metrin korkeuteen. Tässä video hypystä. 

Tällä kertaa saavuimme saarelle viikko ennen full moon-juhlia. Olimme varanneet valmiiksi sängyt dormista Om Ganesh nimisestä hostellista. Full moonien aikaan hinnat nousevat ihan törkeisiin lukemiin majoituksen kannalta. Ja Om Ganesh oli halvin hostelli minkä löysimme internetistä kun katselimme majoitusta ful mooneihin. Saavuimme siis saarelle sunnuntaina 26 päivä ja majoituksemme loppui full moonien jälkeisenä aamuna 1 elokuuta. 

Olimme Mikun kanssa kolme ensimmäistä yötä koko hostellin ainoat asiakkaat. Joka päivä meillä oli skootterit vuokrassa ja ajelimme ympäri saarta. Tällä kertaa meiltä jäi kokonaan Wipeout käymättä loukkaantumisten takia (Minulla tulehdus polvessa). Olimme myöskin ostaneet liput valmiiksi Slip and Fly juhliin. Käytännössä ne eivät olleet mitkään juhlat. Vaan kaksi jättimäistä liukumäkeä hyppyreillä varustettuina ja niiden ympärille oltiin rakennettu kaikenlaista oheistoimintaa. Paikalla oli kylläkin DJ soittamassa. Tuohon tapahtumaan liput maksoivat 600 bathia, sisältäen viiden päivän sisäänpääsyn. Aika edullista siis. Loppujen lopuksi päädyimme Slip and Flyhin kahtena päivänä, johtuen tulehduksesta polvessani. Ei viitsinyt enempää pelleillä tulehdusten kanssa. Muut päivät sujuivat ajellessa skoottereilla ympäri saarta. Taaskin bongattiin muutama uusi näköalapaikka-baari. Niitä tuntuu tuolla kyllä olevan. Kaikissa niissä on kuitenkin rauhallista ja hyvä meininki!


Hide on high näköalabaari

Ennen full mooneja käytiin perinteisissä pool partyissa Coral Bungaloweilla ja Jungle experience juhlissa. Jungle experience ei oikein vakuuttanut ja tuntui, että molemmilla kerroilla kun olen ollut niin siellä on ollut aivan liikaa ihmisiä ja järkyttävä tungos. Päivä ennen full mooneja hostellilla oli ilmainen Intialainen buffetti-ruokailu. Ruoka oli erinomaista! Ihan senkin takia voisin mennä Om Ganeshiin uudestaan asumaan. Full moon päivänä hostelli tarjosi ilmaiset kasvomaalit (full mooneissa on siis tapana maalata kroppaan erilaisia kuvia kasvomaaleilla). Ja ilmaisen bucketin. Tällä kertaa vedin ihan yksinkertaisella linjalla. Käteen suomen lippu, silmien alle jenkkifutis viivat jne. Annoin Hollantilaisille tytöille myöskin vapaat kädet piirtää jotain käsiini. Sieltä tuli aika mielenkiintoisia juttuja joissa ei oikeastaan ollut mitään selkeää ideaa. Tuolta on kanssa aika huonosti kuvia, koska rannalle ei otettu ollenkaan kameraa mukaan ja muutenkin kaikessa juhlahumussa ei miettinyt goprolla kuvailua kauheasti. Ranta oli taas aivan täynnä. Ja meno sen mukaista! Menimme nukkumaan joskus yhdeksän aikoihin aamulla. Meillä piti olla check out yhdeltätoista. Heräsimme aivan tokkurassa, katsoimme toisiamme silmiin ja pistimme päät tyynyyn ja silmät kiinni. Heräsin uudestaan kolmelta ja pakkasin rinkan. menin alakertaan selvittelemään lisämaksua check outin viivästymisestä ja päädyimme maksamaan 250 bathia molemmat. Voin sanoa, että oli ihan oikea ratkaisu nukkua pitkään. Lisää full moon tunnelmia voitte käydä lukemassa tekstistä tästä tekstistä kahden vuoden takaa!


Meidät haettiin hostellilta neljältä iltapäivällä. Olimme varanneet paikat yöbussiin Bangkokkiin. Matka meni suht kivuttomasti. Allekirjoittanut sovelsi Venäjältä tutuksi tullutta taktiikkaa ja majoittautui bussin lattialle nukkumaan. Ehdottomasti paras ja helpoin paikka saada unta busseissa!

-Kim Miettinen

tiistai 4. elokuuta 2015

Diving is awesome!

Moikka! Muutama viikko on taas vierähtänyt, ja tässä välissä kävimme taas kerran Koh taolla ja Koh Phanganilla. Tässä tekstissä tulee siis Koh Taon ajasta tekstiä ja seuraavassa Koh Phanganista.

Koh Taolla löysin itselleni uuden loistavan harrastuksen, sukelluksen! Saarelle menimme siis en takia, että kävisin siellä sukelluskurssin ja sukeltaisimme noin viikon ajan. Koh Tao on Thaimaan sukelluksen mekka, joten se oli meille luonnollinen valinta. Myöskin suomalainen Koh Tao Divers vaikutti asiaan. Miku kävi kurssin siellä muutama vuosi sitten ja hänellä jäi paikasta hyvät kokemukset, joten päädyin itse samaan sukellusyhtiöön.

Tulimme Taolle aamulla 18 päivä. Matkasimme yöbussi-lautta kombolla. Ja taas kerran sai ihmetellä asioiden järjestelyä täällä päin maailmaa. Meidät jätettiin Chumponiin joskus kolmen aikoihin ja kukaan ei sanonut sanaakaan mistään tulevasta kyydistä. Istuimme siinä jonkun kaupan edessä noin tunnin verran, jonka jälkeen meidät haettiin jonkunnäköisellä bussin/lava-auton yhdistelmällä satamaan. Satamassa olimme noin 4.30, ja laivan lähtöaika oli 7.00. Saavuimme Taolle ääärimmäisen väsyneinä noin yhdeksän aikoihin. Ja otimme tutusta hotellista suoraan kahdeksan yön majoituksen. Oman bungalovin sai 600 bahtin hintaan yö sisältäen uima-altaan. Tavaroiden levittelyn jälkeen suunnistimme Koh Tao Diversille neuvottelemaan sukellusten hinnoista. Olin päättänyt jo valmiiksi, että kun kerran menen johonkin viikoksi sukeltamaan, niin teen samantien mahdollisimman paljon kursseja pois alta. Varasin siis Open Water, Deep diving ja nitrox (rikastettu ilma) kurssit. Käytännössä näiden kurssien jälkeen voi sukeltaa missä päin maailmaa tahansa ongelmitta.



Kahtena ensimmäisenä päivänä oli tiedossa Open Water kurssi (kurssin jälkeen voi sukeltaa 18m asti). Ensimmäinen ''sukellus'' sisälsi harjoittelua (maskin pois ottamista vedessä jne.). Olin ainoa oppilas, joten harjoitusten suorittaminen nopeasti onnistui ongelmitta ja pääsin samantien sukeltamaan puolen tunnin sukelluksen. Tunnin laivalla hengailun jälkeen sukelsimme aluksi hieman matalampaan veteen. Suoritin pohjassa painojen ja liivin pois ottamisen ja takaisin laiton. Tämän jälkeen kaikki harjoitteet oli tehty ja sukelsimme 40 minuuttia. Seuraavana päivänä oli tiedossa kaksi sukellusta, näillä kerroilla ei ollut enää harjoiteltavaa muutamia satunnaisin maskin pois ottamisia ja regulaattorin etsintöjä lukuun ottamatta. Päääsin siis nauttimaan jo kunnon sukelluksista ja sukelsimmekin suht pitkiä sukelluksia. Näiden sukellusten jälkeen Open Water olikin jo valmis ja pääsin siirtymään uusien kurssien pariin. 

Juuri lähdössä pinnan alle.

Deep waterin ja nitroxin pystyy suorittamaan yhdistettynä (halvempi hinta nitrox kurssista). Joten luonnollisesti otimme sen paketin. Tiedossa oli yksi päivä teoriaa ja kaksi päivää sukelluksia. Saimme edellisenä iltana kirjat mukaan opiskeltaviksi. Voitte varmaan arvata miten se sujui... Aamulla menimme kuuntelemaan teoriaa paikanpäälle ja pääsimme pois noin kahdentoista aikoihin. Loppupäivä oli vapaata, joten suunnitelmissa oli ensin mennä Tanote Baylle hyppimään jättimäiseltä kiveltä veteen, ja sen jälkeen mennä snorklailemaan Shark Baylle missä on mahdollisuus nähdä haita!
Kiipesin ensimmäisen kerran kiven päälle (noin 10 metriä korkea) ja hetken ihmettelyn jälkeen hyppäsin veteen upouusi GoPro ranne-kiinnitys ranteessa. Jälkeenpäin voin todeta, että jatkossa ostan pelkästään aitoja GoPro kiinnityksiä! Samantien kun osuin veteen, tunsin ranteen kevenevän ja huomasin GoPron kadonneen. Kohdassa mihin hyppäsin oli noin seitsemän metriä syvää, joten ajattelin, että se löytyy suhteellisen helposti. Uin hakemaan snorklausvälineet ja aloitin kameran etsimisen. Samantien kävi ilmi, että juuri siinä kohdassa mihin kamera tippui, on paljon isoja koralleja. Voin sanoa, että paikoin oli usko koetuksella kun sukeltelin pohjaan lukemattomia kertoja. Kahden tunnin etsinnän jälkeen olin valmis miettimään jotain muita ratkaisuja. Menin rannalla oleviin sukellusyhtiöihin kyselemään jos voisin ostaa hupisukelluksen ja mennä divemasterin kanssa sukeltamaan ja etsimäään kameraa. Ikävä kyllä heillä ei ollut tarpeeksi henkilökuntaa siihen, joten jouduin palaamaan pettynein ajatuksin rannalle. Tässä vaiheessa luovuttaminen oli erittäin lähellä, koska videon katsottuanne voitte todeta millaisessa paikassa GoPro oli. Kuitenkin palasin vielä tekemään muutaman sukelluksen, ja kahden sukelluksen jälkeen löysin kuin löysinkin kameran korallien välissä olevasta raosta! Pelkäsin hieman laittaa käteni korallin sisään, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Käteni meni sisään koko käsivarren mitalla ja juuri ja juuri yletin nappaamaan kameran takaisin oikealla omistajalle!  Tämän jälkeen olin senverran puhki, että palasimme vain hotellillle makoilemaan altaalle. Hait jäivät tällä kertaa näkemättä! Seuraavana aamuna oli tiedossa ensimmäinen syvä sukellus. Deep Diving kurssilla ensimmäinen sukellus menee 24 metriin, toinen 30 metriin ja kaksi viimeistä 40 metriin. Meille tuli nitrot selkään kaikilla muilla paitsi kolmannella sukelluksella. Nitrox antaa siis lisää pohja-aikaa ja on turvallisempaa sukeltaa nitroxilla. Ensimmäinen sukellus oli ihan normaali eikä sielllä tehty mitäään ihmeellistä. Toinen oli erittäin mielenkiintoinen, koska menimme sukeltamaan HTMS Sattakut hylylle. Siellä piti navigoida kolmessakymmenessä metrissä hylyn ympäri ja johtaa muita. Asiaa vaikeutti se, että hylyn ympärillä vallitsi erittäin sakea termokliini (veden lämpötilan vaihtelu). Näkyvyys oli noin metri eteenpäin. Navigoin hylyn ympäri, vähän väliä tarkkailin onko divemaster ja Miku vielä perässäni. Sukellettuani ympäri käännyin katsomaan lisää ohjeita opettajaltamme. Häntä ja Mikua ei kuitenkaan näkynyt missään. Ilmeisesti he olivat kadottaneet minut lopussa ja olivat menneet termokliinin yläpuolelle katsomaan mistä kuplani tulevat. Muutaman minuutin odottelun jälkeen divemaster jo tulikin paikanpäälle ja jatkoimme matkaa hieman ylemmäs, missä oli Mikun vuoro navigoida hylyn ympäri. Loppusukellus meni ongelmitta ja tämän jälkeen päivä olikin pulkassa. Seuraavana päivänä menimme ensimmäisellä sukelluksella 40 metrin syvyyteen testaamaan iskeekö meihin typpinarkoosi, divemaster oli kirjoittanut yksinkertaisia kysymyksiä taululle, joihin vastasimme pohjassa. Kumpaankaan meistä typpinarkoosi ei vaikuttanut tuossa syvyydessä, ja vastasimme kaikkiin kysymyksiin oikein. Toinen sukellus oli jo ihan pelkästään hupisukellus, koska kaikki asiat oli käyty jo läpi. Sukelluksen jälkeen teimme vielä paperityöt ja valmistuimme täten syvään- ja nitrox sukellukseen. Nyt saan siis sukeltaa 40metrin syvyyteen asti.




Tanote Bay

Seuraavana päivänä otin vielä neljä hupisukellusta, koska halusin nähdä tiettyjä kohteita. Miku ei päässyt tällä kertaa mukaan, koska hänellä todettiin aamulla korvatulehdus. Ensimmäinen sukellus oli taas hylylle. toinen oli White Rockille, kolmas Shark Islandille ja viimeinen Kong Kongille. Näillä sukelluksilla olimme noin 50 minuuttia pinnan alla. Kaiken kaikkiaan sukelsin siis Koh taolla yhteensä 12 sukellusta ja tein kolme sukelluskurssia. Näillä määrillä sain käteeni Spesify diver kortin. Kaiken kaikkiaan sukellus on erittäin hauskaa puuhaa mitä suosittelen kaikille! Myöskin jos eksytte Koh Taolle suosittelen lämpimästi Koh Tao Diversia. Ryhmät ovat pieniä, joten opetuksen taso on hyvää. Laivalla saa myös kokoajan hedelmiä, teetä, kahvia ja keksiä. Minulla jäi pelkkää positiivista sanottavaa, ja aionkin joskus varmasti palata Taolle sukelluksen merkeissä.

Näkymä Tommys Resortin (meidän hotelli) kallioilta.

Viimeiset päivät Taolle menivät vain rentoutuessa ja Mikun korvatulehdusta parannellessa. Phanganille siirryimme 26 päivä. Tao on erittäin mukava saarii vain viettää aikaa ja hengallla. Saarella ei ole paljoa yöelämään ja kaikki tuntuvat sukeltavan kokoajan. Jos eksyt lähelle kannattaa ehdottomasti katsastaa meininki!

-Kim Miettinen