Summer 2017

  Moikka! 

(English version at the bottom)

Blogin viime päivityksestä on taas vierähtänyt enemmän kuin tarpeeksi aikaa. Jotenkin on vaikea saada itseä motivoiduksi kirjoittamaan reissuista, vaikka tarinoita kyllä riittää...

Tässä tekstissä kirjoitan kesän kuulumisista ja puran seuraavissa teksteissä Tansanian ja Kilimanjaron kertomukset omiin juttuihin. Ajattelin myös alkaa kirjoittamaan Englanniksi pieniä tiivistyksiä aina juttujen lopuksi. Kuitenkin osa blogini kävijöistä tulee ulkomailta, joten se vähän helpottaa heidänkin lukemista, ettei tarvitse katsella pelkkiä  kuvia.

Loppukausi 2016/17 ja kesän alku.

Voitettiin viime kauden lopussa kaikki mahdollinen, eli tripla (runkosarja, cup ja play offit) tuli kotiin. Lensin siitä aika äkkiä Suomeen ja Suomessa oikeastaan kaikki aika meni kiipeily-salilla ja golffatessa. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kesä, milloin pelasin kunnolla golffia. Kierroksia tuli varmaankin reilusti päälle 50 koko kesän aikana. Tasoitus laski sinne 15 pintaan. Hurahdin myös kiipeilyn maailmaan ja kävin Touko-Kesäkuussa kiipeilemässä paljon Salmisaaren kiipeily-salilla. Varsinkin boulderointi maistui ja siinä kehitystä tapahtuikin aika nopeasti. Kesäksi minulla oli oikeastaan suunnitelmissa matka Tansaniaan kiipeämään Kilimanjaro. Ja teimme myös kahden viikon mittaisen roadtripin Suomessa Mikun ja Akin kanssa. 

Roadtrip

Mikulla oli lomaa koko Heinäkuu, joten päätimme lähteä kiertämään Suomea ja pelaamaan golffia eri kaupungeissa.  Akilla oli myös lomaa, joten hän lähti mukaan reissuun. Lähdimme matkaan kolmas Heinäkuuta ja ensimmäinen etappi oli Revontuli Golf, jonka läheisyydessä Mikun isovanhemmilla on mökki, johon majoituimme. Revontulesta jäi käteen oma henkilökohtainen ennätys ja sieltä jatkoimme matkaa Kuopioon sukulaisteni mökille. Oli kiva päästä pitkästä aikaa käymään Kuopiossa ja näkemään tuttuja. Vietimme hauskan illan mökillä ja lähdimme seuraavana päivänä ajamaan kohti Torniota. Torniossa odotti erittäin eksoottisen näköinen golf-kenttä, mikä sijaitsee Tornionjoen suistossa. Kentän erikoisuuksiin kuuluu se, että siellä pelataan kahden maan, Suomen ja Ruotsin puolella. Nukuimme yön Torniossa ja pelasimme aamulla kierroksen, josta lähdimme ajamaan Seinäjoelle. Seinäjoella vietimme myös yhden yön ja aamulla suuntasimme Power Parkkiin ajamaan kartingia ja käymään huvipuistossa. Sieltä sitten ajoimme illalla Tampereelle viettämään minun syntymäpäiviä viikonlopun ajaksi. Käytiin Tampereella juhlimassa, ja lauantaina myös pelaamas Lakeside Golfissa kierros. Tampereelta sitten menimme Mikun mökille vielä neljäksi päiväksi hengailemaan ja käytiin pelaamassa myös Kanava Golfissa.

 Revontuli Golf

 Nordcenter

 Kuopion mökillä/ Lake house at Kuopio

Tornio Golf putti Ruotsista Suomeen ja sisään/ Putting from Sweden to Finland 

Loppukesä/alkukausi

Suomen kiertueen jälkeen lähdin aika äkkiä Tansaniaan, ja kun tulin sieltä takaisin niin vietin Ruotsissa muutaman viikon lätkää pelaamassa, jonka jälkeen olin Suomessa vielä kuukauden verran ja allekirjoitin sopimuksen Telford Tigersiin Englannissa. Olin siellä melkein kaksi kuukautta, jonka jälkeen vaihdoin joukkuetta takaisin kahden vuoden takaiseen joukkueeseeni Blackburn Hawksiin. Täällä on nyt kuukausi vierähtänyt ja kohta suuntaankin Suomeen jouluksi. Suomessa ehdin olemaan viisi päivää ja sitten palaan Blackburniin. Ensi vuodelle on tietenkin taas suunnitelmia joka suuntaan, mutta niistä myöhemmin.

 Tukholman vanha kaupunki/ Stockholm old town

 Turistioppaana Djurgårdenissa/ Touring around Djurgården in Stockholm

 Laivareissu Tukholmaan/ On a cruise to Stockholm

Telford Tigersin väreissä/ Playing for the Tigers

Some other language going on here

I had a great summer and because I have some traffic from other countries I am starting to write these texts in English as well. They are not gonna be exact same than Finnish, just like a fast version of it. 

Last season was great for me and we won triple with Sharks. So basically we won everything possible. After that I flew back home to Finland and I pretty much spent start of the summer climbing and playing golf. There is a great climbing gym in Salmisaari, Helsinki, and I really started to like it for overall conditioning.

In July I did a two week road trip all over Finland with my two buddies. Driving around playing golf all over the place. I also had time to see some relatives and visit their lake houses after a long long time, which I really enjoyed! After road trip I hang out couple weeks and flew to Tanzania to climb Kilimanjaro (more in coming posts). When I came back from there I went to play hockey for couple weeks in Stockholm and after that I still spent like a month deciding where I was gonna go play hockey for this season. I signed a contract with Telford Tigers in England and after playing there for almost a two months I switched teams and now I am back in Blackburn playing for Hawks where I spent my 15/16 season as well. I am gonna fly to Finland on 24th where I´ll spent 5 days and then I need to come back here for hockey. I am gonna write more about my plans for next year in future posts and I will also try to activate myself to write more for this blog. Hope you enjoyed this little English version and hope you will come back for more posts in future!  

-Kim Miettinen

Mount Rinjanin valloitus!

Meillä ei ollut suunnitelmissa kiivetä Mount Rinjanille kesällä. Päädyimme siihen kuitenkin, kun kuulimme parilta ruotsalaiselta, että he ovat aikeissa kiivetä Rinjanin. Aloimme tutkimaan sitä Balilla, ja aika äkkiä tuli selväksi, että sinne on päästävä!

Rinjani on siis aktiivinen tulivuori Lombokin saarella Indonesiassa. Se on 3726 metriä korkea ja käytännössä koko Lombokin saari on sen ympärillä. Se on erittäin suosittu turistikohde ja saarelta löytää lukuisia eri firmoja, jotka tarjoavat vaelluksia huipulle. Kannattaa vertailla ja kysellä ympäriinsä, jos varaa vaelluksen vasta Lombokilla, koska vaellusten taso vaihtelee huomattavasti. Meillä oli ns. all inclusive sisältäen kaikki ruuat ja veden, teltan, makuupussit jne. Meille kuului pakettiin myös takki ja housut huiputusta varten mitä muilla ei ryhmässämme ollut. Rinjanin huiputtamiseen ei tarvitse mitään kokemusta vuorilta, vaan hyvä kunto ja kova asenne takaavat huiputuksen! Normaalisti vaellukseen menee kolme päivää, joista ensimmäisenä päivänä noustaan tulivuorella sijaitsevan kraaterin reunalle perusleiriin, toisena päivänä huiputetaan ja vaelletaan kraaterin toiselle puolelle ja kolmantena päivänä vaelletaan alas vuorelta. Toki kaikkia mahdollisia eri variaatiota löytää ja niitä voi itsekkin neuvotella. Kolme päivää tuntui meille ihan sopivalta tahdilta, monet ryhmässämme sanoivat, että se oli rankinta mitä he ovat koskaan tehneet, mutta omasta mielestä se ei tuntunut mitenkään erikoisen rankalta. Vaelluksen ostimme Lombokin Kutalta hintaan 130 euroa sisältäen kuljetuksen vuoren juurelle, siellä yhden yön majoitus ja vaelluksen jälkeen kyyti satamaan.

Näkymä perusleiristä

Day 1

Heräsimme aikaisin aamupalalle majapaikassamme ja lähdimme noin seitsemän aikoihin ajamaan vaelluksen aloituspaikalle. Oppaamme kävi maksamassa vaellusluvat ja 11 henkinen ryhmämme lähti seuraamaan opasta vaellusreitille. Ryhmämme kantajat olivat lähteneet jo aiemmin hoitamaan ruokaa taukopaikoille. Kantajille annan kyllä kaiken kunnian! Monella heistä ei ollut edes kenkiä ja he hyppelevät vuorella ja käytännössä juoksevat vuorta ylös ja alas. Vaelsimme muutaman tunnin ja pysähdyimme syömään hyvän aterian kanapastaa. Siitä jatkoimme taas muutaman tunnin kerralla pitäen taukoja ja pysähdyimme kerran pidemmäksi aikaa ruokatauolle. Jossain vaiheessa päivää ryhmämme alkoi jakautua ns. nopeisiin ja hitaisiin. Meidän ryhmässämme jatkoivat muutama hollantilainen futari, opas ja me kaksi. Ensimmäisenä päivänä vaelluspolku oli aivan tukossa turistien paljouden takia. Välillä ärsytti aika paljon isot ryhmät Kiinasta ja Koreasta, jotka etenivät erittäin hitaasti blokaten koko polun. Puolet päivästä oli ns. helppoa vaellusta loivaan ylämäkeen, mutta toinen osa päivästä oli erittäin raskasta jyrkkää ylämäkeä. Tässä vaiheessa kävi välillä mielessä, että jos siitä liukastuu niin pääsee aika reippaasti alaspäin ja varmasti rikkoo paikkoja. Pääsimme kuitenkin ilman haavereita perusleiriin kraaterin reunalle (2600m) noin viiden aikoihin illalla. Ostimme Antonin kanssa erittäin kalliit oluet ja suunnistimme teltoille, jotka olivatkin jo pystyssä meitä varten ihan hyvällä paikalla. Perusleiri oli aivan täynnä roskia, eli vuorella ei siis ole minkäänlaista järjestelyä roskia varten. Kannattaa valita sellainen operaattori, jotka keräävät roskat mukanaan ja tuovat alas asti. Roskaaminen on siis suuri ongelma Rinjanilla ja sitä ei oikein voi sanoin kuvailla missä jamassa vuori paikoittain on. Otimme muutamat kuvat ja menimme aikaisin nukkumaan mielessämme aikainen aamuherätys seuraavan päivän huiputusta varten. Ensimmäinen päivä oli itselleni erittäin raskas. Johtuen varmaan siitä, että mennyt kuukausi enne Rinjania oli mennyt juhliessa ja surffatessa, joten paljon treeniä jaloille ei ollut tullut.

Huipulla!

Day 2

Aamuyöllä heräsimme yhdeltä kevyelle aamupalalle ja puoli kahden aikaan suuntasimme kohti huippua! Opas sanoi, että jos lähdemme siihen aikaan niin olisimme aamulla auringonnousun aikaan huipulla. Aamuyöllä kävi myös ilmi, että hollantilainen äiti- tytär kaksikko oli luovuttanut leikin kesken. He olivat saapuneet kraaterin reunalle edellisenä iltanan joskus kahdeksan aikoihin, ja he olivat päättäneet olla yrittämättä huipulle. Minä ja Anton lähdimme puoli tuntia muun ryhmämme jäljessä huiputtamaan, koska halusimme makoilla teltassa vähän pidempään. Yön pimeydessä näkyi vaan loputon valojana kaikkien otsalampuista ja lähdimme ohittelemaan tasaisella tahdilla hitaampia. Jotkut ryhmät olivat ilmeisesti lähteneet huiputtamaan jo puolen yön aikaan ja osa olikin jo aika korkealla. Yön edetessä saavutimme aika nopeasti oman ryhmämme ja painoimme ohi, koska emme halunneet huilata niin paljon. Huipulle menevä reitti on irtosoraa ja siinä onkin erittäin raskasta edetä. Käytännössä aina kun ottaa kaksi askelta eteenpäin niin liukuu yhden alaspäin. Se näytti vievän kokonaan ihmisten voimat. Olosuhteet olivat muutenkin erittäin raskaat, tuuli oli tosi voimakasta ja lämpötila pakkasella. Loppujen lopuksi saavuimme huipulle puolitoista tuntia ennen auringonnousua. Olimme huipulla viides ja kuudes, joten paljon enenmmänkin olisi voinut nukkua. Jouduimme tosiaan odottamaan huipulla auringonnousua ja meillä oli molemmilla sortsit jalassa. Tottakai jäädyimme täysin ja vihdoin kuudelta aamulla aurinko alkoi pikkuhiljaa nousta kun me hytisimme jo erittäin kylmissämme. Huipulta aukesi kuitenkin aivan uskomattomat näkymät ja joka ikinen askel oli täysin sen arvoista!

Lähdimme huipulta alaspäin heti, hetken nautittuamme näkymistä ja pakollisten kuvien ottamisten jälkeen. Lämpötila alkoi kuitenkin nousta nopeasti auringon nopean nousun ansiosta ja äkkiä olimme jo unohtaneet äskeisen kylmän olotilan. Laskeuduimme nopeasti takaisin perusleiriin ja oppaamme tuli vastaan vähän ennen huippua ja hän päätti kääntyä takaisin meidän kanssamme. Olimme siellä kahdeksan aikoihin aamulla, joka takasi meille muutaman tunnin päiväunet muiden ryhmäläistemme vielä kiivetessä huipulle. Meidät herätettiin kahdentoista aikoihin lounaalle ja odotimme vielä hetken viimeisiä ryhmäläisiä takaisin huipulta ja lähdimme suunnistamaan kraaterijärvelle (2000m). Järvelle vaellus oli vaarallisen oloista maastoa, joka oli käytännössä pelkkää jyrkkää laskeutumista kivistä seinämää pitkin. Hirvittää miettiä miten monta ihmistä siellä on loukkaantunut ja miten heidät saadaan alas sieltä, koska sinne ei pääse mitenkään muuten kun kävellen. Järvelle päästyämme jäimme odottamaan muuta ryhmäämme. Osa heistä tuntui olevan jo aika heikossa kunnossa aikaisen herätyksen ja pitkän päivän takia. Järvellä olimme joskus neljän aikoihin iltapäivällä, joten vaellusta oli kertynyt jo 16 tuntia tai enemmän osalle. Perustimme leirin sinne, koska olimme päivällä sopineet oppaamme kanssa, että nukumma järvellä ja jatkamme aamulla matkaa kraaterin toiselle reunalle ja alas. Päätöstämme helpotti järven lähellä sijaitsevat kuumat lähteet, jossa vietimmekin pitkän aikaa palautellen kroppaa. Söimme illalla ja menimme taas aikaisin nukkumaan. Toinen päivä oli jo minulle aika helppo. Tuntui, että lihakset sopeutuivat ylöspäin kiipeämiseen nopeasti, joka helpotti reissua suuresti.

Kuumilla lähteillä hengailua

Day 3

Heräsimme viimeiseen päivään puoli neljältä aamuyöllä ja ryhmämme lähti taas samantien aamupalan jälkeen liikkeelle. Me jäimme taas tapamme mukaan hengailemaan telttaan hetkeksi ja lähdimme jonkin ajan päästä liikkeelle. Aamu meni nopeasti ja olimmekin joskus seitsemän aikaan kraaterin reunalla. Siellä taas pikaiset kuvailut ja suunnistimme reittiä alas. Päivä meni nopeasti ja muutaman ruokatauon jälkeen olimmekin jo alhaalla mistä meidät haettiin takaisin majapaikoille minne olimme jättäneet tavaramme. Tänä päivänä autoimme joitain ryhmäläisiämme kantamalla heidän tavaransa, koska jotkut olivat jo aika heikossa hapessa ja he joutuivat pysähtymään välillä oksentamaan. Kolmas päivä ei siis tuonut mitään ihmeellistä. Tavarat saatuamme saimme kyydin lautalle mikä vei meidät Gili Trawanganille.

Näkymä kraaterin toiselta puolelta

Yhteenveto

Rinjanin vaellus on aivan huikea kokemus, joka on erittäin halpa siihen verrattuna mitä se tarjoaa! Minulle se oli Indonesian reissun ehdoton kohokohta ja en vaihtaisi sitä mihinkään. Maisemat olivat aivan loistavia koko vuorella. Ainoa miinus oli se sotku mitä ei paikkoittain voinut välttää. Vaellukseen tosiaan tarvitsee hyvän peruskunnon, mutta tärkeämpää on kova asenne niin kyllä sinne huipulle pääsee! Kolme päivää ja kaksi yötä oli hyvä pituus ja meillä kävi vielä erittäin hyvä tuuri kelien suhteen, koska ei satanut ollenkaan ja kelit olivat erinomaiset!

-Kim Miettinen

2016 (ja Tammikuu 2017)

Moikka!

Viimeisimmästä blogipostauksesta on nyt noin vuosi aikaa. Tarkoitus olisi taas alkaa kirjoittamaan aktiivisesti tänne muutaman kerran kuukaudessa. Minun on pitänyt monta kertaa kirjoittaa lisää, mutta aina jostain syystä kirjoittaminen on lykkääntynyt eteenpäin ja nyt on vihdoin aika ryhdistäytyä. 

Blogi jäi vuosi sitten siihen tilanteeseen, että olin käynyt Espanjassa ja olin kirjoittamassa siitä. Tästä tulee varmaankin historian pisin blogipostaus, jos yritän sisällyttää tähän kaikki vuoden 2016 reissut ja tapahtumat (tiivistettynä tietenkin).

Barcelona ja Aragon

Ensimmäisen Barcelona-reissun jälkeen kausi jatkui ja voittoputki piteni. Jossain vaiheessa aika kävi taas sen verran tylsäksi, että lähdin Espanjaan jengikaverini kanssa viiden päivän reissulle. Hän siis ajaa myöskin supermotoa jääkiekon ohessa, ja tämän reissun tarkoitus oli mennä vetämään pieni treenileiri keskelle Espanjaa parempiin keleihin. Reissusta tulikin erittäin hyvä. Meillä oli auto vuokrattuna koko matkan ajan jäätävään 14 euron kokonaishintaan. Lensímme siis Manchesteristä Barcelonaan, otimme auton alle ja ajoimme Aragoniin. Siellä hurahti kolme päivää katsellessa Jordanin ajoa ja lopussa ajoimme Barcelonaan muutamaksi päiväksi rentoutumaan ennen paluuta Blackburniin ja jääkiekon pariin. Barcelonassa kävimme tutustumassa rantaklubeihin Pachassa ja pidimme haukaa! Siellä oli myös F1-testit käynnissä, joita menimme katsomaan. Se oli minun ensimmäinen kokemus paikanpäällä ja kyllähän sitä pitää mennä uudestaan katsomaan johonkin!

 Offroadia Ralli-Cliolla!

 Barcelonan F1.radalla

Roadtrip Aragoniin

Loppukausi

Espanjan reissun jälkeen loppukausi häämöttikin jo edessä. Se menikin täydellisesti yhtä pientä lipsahdusta lukuun ottamatta. Hävisimme Cup-finaalin omalla kotikentällämme ja siinä olikin sitten ainoa pokaali, joka meiltä jäi voittamatta viime kaudella. Se oli myöskin kauden ainoa kotitappio. Sen jälkeen oli pudotuspelien aika. Englannissa pudotuspelit pelataan yhden viikonlopun aikana, joten välierät ja finaali on molemmat yhdestä poikki. Tästä osin johtuen runkosarja on se isoin asia Englannissa, toki sen voitimme jo aiemmin, joten ainoastaan pudotuspelit olivat jäljellä. Välierän hoidimme hyvällä pelillä kotiin Solway Sharksia vastaan ja finaali Solihull Baronsia vastaan olikin pelkästään meidän näytöstä. Sieltä tuli sitten kauden toinen pokaali kotiin ja kausi oli paketissa. Viivyin Blackburnissa sen jälkeen vielä reilun viikon ja lensin Suomeen Huhtikuun lopussa. Kausi kokonaisuudessaan oli erittäin hyvä, voitimmehan melkein kaiken mahdollisen. Joukkueemme hajosi kauden jälkeen melkein kokonaan, joten jäin kesän alussa ilman joukkuetta, koska en itsekkään halunnut mennä takaisin. 

 Onnistunut sarjan voittokuva!

Playoffien voitto!

Indonesia

Lensin kesäkuun puolessa välissä yllätys yllätys Bangkokiin. Anton oli ottanut reissuun muutaman viikon varaslähdön ja oli mennyt ottamaan tatuointia Pattayalle. Bangkokissa oli tarkoitus viettää kolme päivää ja lentää siitä Balille Indonesiaan. Viimeisenä iltana piti tietenkin vakuutella toisillemme, että voidaan helposti mennä juhlimaan kunhan otetaan vaan rauhassa. Noh, se yö menikin suht all in mentalitentillä ja emme nukkuneet hetkeäkään. Aamulla kauhealla kiireellä lentokentälle vaai huomataksemme, että koko reissukassa jäi hotellin turvalokeroon. Tunti aikaa lentoon ja Bangkokin aamuruuhkat iskee päälle. Ei siinä voinut oikein muute tehdä kun taksilla vaan takaisin hotellille. Sieltä rahat mukaan, taksilla Khao Sanille, josta etsittiin halvin mahdollinen majatalo ja ostimme lennot seuraavalle päivälle. Otimme siinä sellaiset 170 euroa tappiota per henkilö. Klassinen reissun alku, missä on pakko vähän mokailla. Selvisimme kuitenkin Balille seuraavana päivänä. Tutustuttiin lentokentällä kolmeen saksalaiseen poikaan, jotka olivat olleet aiemmin Balilla. Heidän kanssaan ahtauduttiin taksiin ja otettiin suunnaksi Kuta Beach. Kuta Beach on Balin ehdoton turistien ykköspaikka. Ja jos Balilta haluaa etsiä bileitä, niin Kutalta niitä löytyy. Kuta Beachille mentiin lähinnä sen takia, että siellä on helppoa alottaa surffaaminen. Ranta on täynnä surffilaudan vuokraajia. Ensimmäisenä aamuna menimme kysymään lautoja vuokraan ja neuvottelimme tunnin oppitunnit siihen samaan nippuun. Opettelimme alkeet siinä tunnin aikana, ja sen jälkeen pääsimme kokeilemaan itsenäisesti surffaamista. Viihdyimme Kutalla loppujen lopuksi kolme viikkoa. Se aika meni käytännössä päivittäin surffatessa. Lopussa alkoi jo näkyä vähän parempia suorituksia muutaman viikon rämpimisen jälkeen. Kuta Beachista vielä sen verran, että se taitaa olla Australialaisten Kanarian saaret. Jos jostain haluaa löytää ausseja heilumassa känni- ja valitettavasti myös huumepäissään ympäri seiniä, niin suunnaksi kannattaa ehdottomasti ottaa Bali ja Kuta Beach. Kutalla olemisen aikana ehdimme kuitenkin myös ajella skoottereilla ympäri saarta. Hienoin paikka missä kävimme oli ehdottomasti Uluwatu. Aikaa meni myös kiitettävä määrä yöelämässä. 

    Sen jälkeen oli aika suunnata Lombokin saarelle. Lombok sijaitsee siis Balin vieressä, ja on todella hiljainen verrattuna Baliin. Näistä kahdesta saaresta Lombok oli ehdottomasti omasta mielestäni parempi. Sielläkin vietimme kolmisen viikkoa. Saarelle mentäessä oli yksi suuri ajatus kiivetä siellä olevan tulivuoren Mount Rinjanin huipulle. Lombokilla olimme ensin viikon Senggigin rannalla. Paikka on erittäin hiljainen, mutta se oli meille täydellinen sijaintinsa takia. Sen ympärillä on lukuisia hienoja vesiputouksia sun muita näkemisen arvoisia paikkoja mihin ajelimme skoottereilla päivittäin. Kolmantena päivänä olimme juuri olleet katsomassa Lombokin Grand Canyonia, jonka jälkeen matkamme jatkui vesiputouksille. Ajoin vähän ennen putouksia kolarin talosta juosseen lapsen kanssa. Hänelle ei onneksi käynyt mitään ja itsekin selvisin pelkillä asfalttinaarmuilla. Itse asiassa kuvat vammoistani ovat aika karun näköisiä, mutta eivät onneksi vastaa totuutta. Seuraavat päivät olivat kuitenkin aika kivuliaita rupien kuivuessa. Antonilla oli myös selkä kipeänä, joten päädyimme makaamaan hostellissamme muutaman päivän ajaksi ilmastoituun huoneeseen. Liikuimme ainoastaan Mataramiin (Lombokin pääkaupunki) pidentämään viisumeja. Senggigin jälkeen menimme noin viikoksi Lombokin Kuta Beachille. Sielläkin vuokrasimme skootterit ja ajelimme ympäriinsä eri rannoilla. Rakastuin Lombokin leppoisaan ilmapiiriin. Siellä tuntui, että kellään ei ole kiire mihinkään. Löysimme myös Antonin kanssa muutaman tyhjän paratiisirannan. Se on huikeas tunne, kun ranta jatkuu silmänkantamattomiin, etkä nää ketään muuta koko rannalla. Kutan jälkeen oli aika lähteä valloittamaan Mount Rinjania. Ostimme kolmen päivän vaelluksen vuorelle. Rinjani oli ehdottomasti koko kesän kohokohta! Se myös sytytti kipinän allekirjoittaneen sisällä vuoria kohtaan. Huipulle kiipeäminen kahden raskaan päivän jälkeen oli unohtumaton kokemus, ja näköala huipulta oli sanoinkuvaamaton. Teen Rinjanin reissusta oman postauksen vähän myöhemmin, jossa selitän tarkemmin kolmen päivän sisällön. Rinjanin jälkeen menimme muutaman päivän ajaksi Lombokin edustalla olevalle Gili Trawangan saarelle. En oikein nauttinut siellä olosta. Monet olivat hehkuttaneet meille sitä huikeaksi biletys-saareksi. Omasta mielestäni saari oli tylsä ja ylihintainen. Tulin viimeisenä yönä ennen paluuta Balille kipeäksi, ja seuraavan päivän lauttamatka oli eräänlainen kärsimysnäytelmä. Delhi belly iski niin pahasti, että olin koko kolmen tunnin lauttamatkan eräänlaisessa kylmän hien, vatsakramppien, horroksen ja pahan olon välimaastossa. Makasin omalla penkkirivilläni ja ilmeisesti en edes tajunnut, että lautta oli aikamoisessa myrskyssä ja se jopa joutui pysähtymään keskelle merta liian korkeiden aaltojen takia. Näin Anton siis kertoi minulle kun saavuimme Balille.

    Balilla vietimme muutaman päivän ja lensimme Bangkokiin. Anton muutti sinne opiskelemaan ja hänellä oli siellä kämppä valmiina. Kävin myös ensimmäistä ja viimeistä kertaa Pattayalla! Meillä oli hostelli siellä kolmeksi yöksi, mutta ensimmäisen illan jälkeen päätimme lähteä pois, koska siellä ei ole oikeastaan mitään nähtävää. Vajaan viikon Bangkokissa hengailun jälkeen oli aika lentää takaisin Suomeen. 

 Helsingin lentokentällä sleeping podeissa

 Uluwatu temppeliä katsastamassa

Lombokin ''Grand Canyon''

 Lombok oli täynnä vesiputouksia suoraan tauluista!

Tänne piti ajaa keskellä viidakkoa puolisen tuntia ennen kuin päätyi tälle paratiisirannalle

Hockey tour Sweden and Finland

Suomeen palattuani lähdin aika nopeasti pelaamaan kahden viikon mittaista kiertuetta Yhdysvalloista tulleen sopimuksettomien pelaajien joukkueen kanssa. Pelasimme viikon Tukholman alueella, ja viikon Turun ympäristössä eri joukkueita vastaan. Kiertue oli hyvää valmistautumista kautta varten.

 Island of Gotland

Braveheart

Tälle kaudelle siirryin siis rajan toiselle puolelle Solway Sharksiin. Asun siis tällä hetkellä Skotlannissa. Joukkue pelaa samassa sarjassa Blackburnin kanssa. Kausi on mennyt tosi hyvin itseltäni ja myös joukkueelta. Johdamme sarjaa ja olemme kahden voiton päässä pokaalista. Pelejä on jäljellä seitsemän. Voitimme myös muutama viikko sitten Cupin, joten tältä kaudelta on tarkoituksena pistää yksi pokaali paremmaksi ja voittaa tripla. Muutto oli onnistunut, koska Blackburnilla on mennyt tällä kaudella aika heikosti. Lähes kaikki pelaajat lähtivät viime kauden jälkeen, joten se oli odotettavissa.

Fuengirola ja Edinburgh

Kävin Lokakuun puolen välin tienoilla moikkaamassa Jesseä ja Rikua Fuengirolassa. He opiskelevat siellä urheiluhierojiksi, joten mikäs sen parempaa kuin päästä suoraan lennon jälkeen hierontapöytään yli tunnin ajaksi. Olin siellä pitkän viikonlopun verran ja se aika meni pääosin juhliessa. Fuengirola on kyllä aikamoinen suomalaisten majapaikka. Tiesin, että siellä on paljon suomalaisia, mutta en osannut odottaa sellaista kansoitusta Espanjassa. Siellä voi siis rehellisesti elää ilman mitään muuta kielitaitoa ilman huolen häivää. Kaikki mahdolliset palvelut saa siis suomeksi. Fuengirolan jälkeen olin vielä muutaman päivän Edinburghissa. Tällä kertaa majoitun parhaassa hostellissa aivan linnan vieressä. Kävin tällä kertaa linnan sisällä ja se on kyllä aika maaginen paikka. Kävin myös hostellin asukkaiden kanssa pubi kierroksella. 

Näkymä Edinburghin linnan yhdestä lukuisista tykki aukoista!

Joulu- ja Tammikuu 2017

Jouluksi siunaantui pitkä, lähes kolmen viikon tauko, joten vietin sen koko ajan Suomessa. Oli kiva päästä kunnolla rauhoittumaan kotiin vähän pidemmäksi aikaa. Lensin takaisin Skotlantiin Tammikuun alussa. Ja täällä on pelit sujuneet edelleenkin hyvin. Koko Tammikuun olen miettinyt tätä blogia ja vihdoin sain siis jotain aikaiseksi! Kesällä on taas suuria suunnitelmia tiedossa, joista kirjoitan myöhemmin lisää. 

Skotlanti vastaan Englanti, Suomi vastaan Slovakia!

2016

Vuosi 2016 oli siis taas kerran reissaamista paikasta toiseen. tällä kertaa tämä teksti tulee hieman myöhässä, mutta eipä se haittaa mitään. 

Maat joissa kävin: Suomi, Ruotsi, Viro, Saksa, Englanti, Skotlanti, Indonesia, Espanja, Wales, Hong Kong ja Thaimaa.

Lennoilla: Päiviä

Bussissa: Viikkoja

Matkassa: Kymmenen kuukautta!

Olipa taas unohtumaton vuosi!

2017 

Tänä vuonna on tarkoitus suunnata vuorille! Kuten jo aiemmin kirjoitin, Matka Mount Rinjanin huipulle synnytti kipinän, joten pakkohan sitä on alkaa toteuttamaan! Matkat on suunnitteilla jo ainakin Norjaan, Tansaniaan ja Venäjälle! En malta odottaa kesän tuloa. Kausi loppuu kahden kuukauden päästä, jonka jälkeen menen näillä näkymin Suomeen ja siitä eteenpäin saa nähdä mitä tapahtuu.

-Kim Miettinen